keskiviikko 27. helmikuuta 2013

KUKKAMEKKO JA TYKÖTARPEET








Leikkasin kaavakokeilua varten wind-tunikan kankaasta, jonka aikoja sitten lienen Jätti-Rätistä hankkinut, mutta joka ei puhutellut minua enää pätkääkään. Tarkoitukseni oli tehdä kaverin kokemuksista oppineena heti pienempi pääntie, mutta erehdyksessä olin piirtänyt kaavamuutoksen vain etukappaleeseen, joten suunnitelma kariutui heti olkasaumat kohdistettuani ja todettuani ne kolme senttiä eri pituisiksi. Oli siis toteutettava pääntie alkuperäisen kaavan mukaisena. Tunikan leikkasin toki sulovileeninä niin pitkänä kuin kankaasta sattui tulemaan, joten siitä tulikin sitten mekko. Mekosta oli tulla yöpaita heti kättelyssä, kun se alkoi näyttää kovin tylsältä. Sitten aloin pohtimaan, kuinka saisin siitä enemmän oman näköisen ja kyselin kavereiltakin apuja. Ideoita satelikin (kiitos niistä!), mutta lopulta päädyin varastojani inventoituani ratkaisemaan tylsyyspulman lempiväriselläni ruskealla siksaknauhalla ja palleronauhalla. Sattumoisin yhtä aikaa valmistunut vakosamettikassi ja syksyllä tekemäni lempihuivi sopivatkin mekon kanssa yhteen, hauskaa. Mekostakin tykkään, joten lopputulos oli yllättäen parempi kuin alkuperäisodotus. 


Kassi on ompelulankoja lukuunottamatta kokonaan kierrätysmateriaaleista tehty. Päällikangas on serkkuni vanhoista samettihousuista. Pitsi on Kotikolon Emmin ylijäämäpoistoja. Kassin vuorikankaina on kahdet vanhat farkut: yläosassa polvista puhki kontattujen lappufarkkujen ehjät peppuosat ja alaosassa kaverini vanhan  pepusta puhki istutun farkkumekon vyötäröosa. Laukkuun sain siis hyvin sisätaskuja farkuista. Vetoketju on ratkottu aamutakista, josta on tehty mm. alimmassa kuvassa näkyvät velourhousut. Kassista yritin tehdä käsilaukkukokoa, mutta epäonnistuin. Hyvä niin, sillä olen jo kesästä asti suunnitellut tekeväni akuuttiin tarpeeseen ison reissukassin, mutta en ole saanut aikaiseksi piirtää kaavaa. Nyt siis sain vahingossa mieluisen mekon ja vahingossa tarpeellisen kassin ja molemmat sopivat vahingossa yhteen toistensa kanssa. Aika hyvin, eikö?

maanantai 25. helmikuuta 2013

VIRKAMIESKALENTERI







Hoitovapaan päättymisen jälkeistä työelämääni ilostuttaakseni ompelin itselleni kalenterin kannet. Tasku on minunlaiselleni krooniselle kynien ja (työ)puhelimen hukkaajalle omiaan. Nytpä on kaikki samassa paketissa.

Inspiraatio ja taskuidea omaksi huviksi- blogista.  Pellavat Tallinnasta (liian pieni jämäpätkä riittääkseen lautasliinoihin), vaaleanpunainen maatuskakangas tiesmistä, musta maatuskakangas Etsystä. Kaikissa kappaleissa on paksu tukikangas.

lauantai 23. helmikuuta 2013

KUKKARO











Rakastamani vanha punainen kukkaro, jonka joitain vuosia sitten hankin ihanasta Villapata kiehuu-blogista, oli tullut tiensä päähän. Niin loppuun asti sen käytin, että kolikkokukkarossa oli jo kaksieuroisen mentävä reikä. Kukkaro oli käytössä niin älyttömän hyvä kaikkine taskuineen, lokeroineen ja kolikko-osastoineen, että pakkohan se oli yrittää tehdä uusi. Lopullinen sysäys kukkaron näpertämiseen tuli Inkeliinalta. Mittailin kaavat vanhasta kukkarostani, käytin hartaasti säästeltyä maatuskakangasta, Tallinnan pellavaa, jämiä, tukikankaita, kirpparivetoketjua ja ensimmäisestä ikinä ompelemastani vaipasta puretun tarranauhan (sitä vaippaa ei koskaan käytetty, koska sitä ei voinut käyttää). Kukkaro läpäisee käyttötarkastuksen, mutta luultavasti käytin liian paksua tukikangasta, sillä kulmia oli mahdotonta kääntää siististi. Tämä taitaa taas olla niitä juttuja, joita on tehtävä useampi, kun tulee polte kokeilla eri kankaista ja eri tekniikoilla. Kiitän siis Annia vanhasta kukkarosta ja kaavoista, ja toivottakaamme sille lokoisia eläkepäiviä.



keskiviikko 20. helmikuuta 2013

PIKKUJOULUT

 Kaivelin vielä viimeisiä joululahjakuvia koneelta, vietetään nyt sitten vaikka pikkujouluja. Nythän on oiva hetki alkaa jo ideoida ensi vuoden lahjoja ;)




Kummityttö pikkusiskoineen sai yökkäriksi Riine-mekot (hihat peilikuvana taitteelta) ja Lily-leggarit sekä kangastussit mekkojen väritystä varten. Kankaan sain joulupukilta pari vuotta sitten, maksamakkaran värinen trikoo Jätti-Rätistä. Toivon, että tytöt eivät huomanneet väriä maksamakkaraksi...







Uikkaripussukat laminoidusta ulkoilukankaasta olivat varsinainen joulun hittiompelus, niitä taisin tehdä 7 tai 8. Alun kangertelun jälkeen ompelu alkoi sujua ja nämä viimeiset menivät jo kohtuullisen mukavasti. Parhaaksi ohjeeksi totesin Hobo-sackin, tosin toteutin pussukat vuorikankaalla. Nauhat sekalaisia kanttinauhoja Karnaluksista ja mummuni jäämistöstä.



Äiti sai kauppakassin Jätti-Rätin punaisesta markiisista.



Kummipojalle Amerikkaan lähetin säkillisen lorukortteja sekä ompelemani jalkapallon, jonka täyttämisen annoin hänen äitinsä tehtäväksi. Palloon metsästelin Marimekon tilkkuja (kiitos esim. Liisa!), mutta metsästykseni ei tuottanut aivan täydellistä tulosta. 





Kaverin pojalle hurautin pukin konttiin velourhousut isotätini perintöhousuista. Oikean kokoista kaavaa ei ollut käytössä, joten suurensin kaavaa näppituntumalla. Tosi vaikeaa oli mitoittaa vyötärökuminauhaa vieraalle lapselle, vaikka kaksikin vertailuvyötäröä oli käytettävissä. Varsinaiset ylläripöksyt siis. 


tiistai 19. helmikuuta 2013

PELLAVALAUTASLIINAT


Pellavaiset lautasliinat ovat olleet suosikkiompeluideni listalla jo muutaman vuoden. Niitä olen tehnyt lahjoiksi, tuliaisiksi ja omaan käyttöön. Pellavakangasta ostan aina lisää Virossa käydessäni ja silti se aina tuntuu olevan loppu. Moni valittaa pellavan rypistyvyyttä. Lautasliinat saa sileäksi parhaiten, kun silittää ne melko heti pesun jälkeen, mutta vähän ryppyisinäkin ne ajavat hyvin asiansa. Pellavahan myös paranee käytössä, joten niitä ei tarvitse mitenkään erikoisemmin säästellä. Lautasliinojen ompeluun jää kyllä helposti koukkuun...

maanantai 18. helmikuuta 2013

MERINOISET




 Syksyllä harkitsin lähestulkoon liian kauan Majapuun tähtimerinokankaan tilaamista, kunnes viime hetkellä havahduin ja sain napattua viimeiset sentit koko erästä. Käytin kankaan huolella ja sain siitä kaksi pipoa ja kaulurin, joiden käyttövuoroista perheen miesväki on taistellut päivittäin. Kauluri-idean sekä kaavan mitat sain Lepäävältä Esteetikolta, kiitos niistä.

 Raitakangasta ostin metrin ja arvoin kauan, mitä siitä tekisin. Jotenkin oli kauhea sääli pilkkoa isoa kangasta pieniksi asusteiksi, mutta päätin olla järkevä ja ommella tarpeeseen. Villahousu sai aluspaidan, isot pojat saivat kypärämyssyt ja Isohukka sekä Paljasjalkainen pipot. Vielä pieni palanen riitti kauluriin, jonka toinen puoli on Majapuun joustofroteeta. Itse sain ompelun ilon ja tyytyväisen perheen.







sunnuntai 17. helmikuuta 2013

AUTOKORJAAMO






 En tiedä, mikä mielenhäiriö minuun iski. En ole koskaan aiemmin uskaltautunut ompelemaan vetoketjua huppariin enkä koskaan ennen joustavaan kankaaseen. Kun vihdoin uskalsin ottaa härkää sarvista, otin heti käsittelyyn Majapuun ihanan autokorjaamon ja käytin riskillä omaa kaavaa, jolla en ole pitkään aikaan tehnyt mitään. Onnistumisen ilo olikin suuri! Vetoketjulla pienensin Janiikan varastoja ja resori löytyi omasta laatikosta.



Villahousu sai uudet housut vanhan kirppisaamutakin jämistä. Samalla pääsin harjoittelemaan taskuja, jotka ovatkin saavuttaneet käytössä suuren suosion. Taskujen ompeluun löysin ompelukoneestani lisäksi kivoja koristeompeleita, joiden olemassaolon olin aivan unohtanut. 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

YÖKKÄRIT











Mulla on tapana tehdä paita- ja housukaavoja testatakseni yökkäreitä. Nämä on tehty Jättiksen palatrikoista ja tilkkulaatikon kätkökankaista, lisäksi mukana on myös vanhaa pyyhettä ja käytettyä t-paitaa. Resoreihinkin koitin käyttää sellaisia jämiä, joita ei oikein muualle saa enää järkevästi. Applikaatiot olivat myös kokeilu, kun en rohjennut niitäkään heti alkaa mihinkään julkiseen käyttöön tulevaan vaatteeseen ompelemaan. Nykyisin kyseiset yökkärit ovat jo vuoden palvelleita ja yhä mieluisia. Kohta saa kai tehdä taas uusia...