Unelia

LISÄÄ HARMAATA

2012-03-14T13:16:00.000+02:00

Neuloin Isohukalle muutama vuosi sitten joululahjaksi villapaidan. Lankana Pirtin Kehräämön ohut villalanka, malli omasta päästä. Palmikkokuvio lienee "Viikinkineuleet"-kirjasta.

Sukkahukka oli kontannut kasan housujaan polvista puhki. Leikkasin lahkeet katki reikien yläpuolelta ja ompelin pitkät resorit. Tuloksena kolmet pöksyt, jotka ovat käyttökelpoiset kaikille pojille. Villahousulle ne menevät housuina, muille shortseina. Hurraa pikkupoikien vakiokokoiset pyllyt!

ROBOTTI JA ETANA

2012-03-09T12:59:00.000+02:00

Paitoja Paljasjalkaiselle. Olen hamstrannut kankaita läjäpäin ja alkaa olla hilkulla, että puolimetrisessä riittää pituus paidaksi. Robottikangas oli pesussa kutistunut sen verran, ettei pituus ihan riittänyt pitkäselkäiselle lapselle. Piti sitten laittaa helmaresori. Etanakankaan valkoinen oli pesussa ikävästi ottanut väriä sinisestä (jokunen nenäkin oli levinnyt punaiseksi viiruksi), harmi kun kangas oli jo niin kauan marinoitunut, ettei sitä kehtaa enää reklamoida. Molemmissa kankaissa on nöhtääntymää jo yhden kutistuspesun jälkeen. Robottipaita on tehty jatketulla 98cm kaavalla, etanapaita saumanvarattomalla 122-senttisellä. Pitänee ryhdistäytyä ja piirtää kaava siltä väliltä. Hankalia nämä tilanteet, kun lapset kasvavat niin, ettei kaavanpiirtäjä pysy perässä!

KIRJASTONÄYTTELY

2012-03-08T10:44:00.000+02:00

Unelian ja Liljankukan leikkiruokien yhteisnäyttely siirtyi maaliskuuksi Kaarinan kirjastoon. Tervemenoa paikan päälle katselemaan. Osaa tuotteista saa myös ostaa vaikkapa synttäriviemisiksi tai keittiön koristeeksi, blogeistamme löytyy sähköpostiosoitteet.

LAULUPUSSI JA RYTMIMUNAT

2012-03-06T12:04:00.000+02:00

Kummipoika sai yksivuotislahjaksi huovutetut rytmimunat, laminoituja laulukortteja ja niille sopivan säilytyspussin. Munat on huovutettu pääsiäismunan muovikuorien päälle, sisällä on kuivattuja herneitä ja toisessa kulkunen. Teippasin muovikuoret yhteen, jotta sisälle ei varmasti menisi vettä. Laulukortit olen saanut korttivaihdosta (itse tein vaihtoon "Asikkalan rattaat" ja "Astu kissan tassuilla"- kortteja). Pussiin leimasin tekstit ja kuvan tavallisella leimasinvärillä. Tuskinpa pussia kovin usein pestä tarvii, mutta jos tekstit pesussa irtoavat, tehdään sitten uudet. Sienileimasimen olen tehnyt leikkaamalla kuvion vanhasta muovimaton pätkästä (ideasta kiitän Villapata kiehuu- blogia!).

HIIRENHARMAA

2012-03-04T23:12:00.000+02:00

Neuloin anopille synttärilahjaksi Baktus-huivin virkatuin pitsireunuksin Hamsteritädin kirpputorilöydöstä, harmaasta silkkilangasta. Aiheeseen sopiva pussi löytyi omasta jemmasta.

HELLO KITTY

2012-03-03T13:26:00.000+02:00

Ompelin kummitytölle ystävänpäiväylläriksi pienen Hello Kitty- pussukan. Puuvillakangas ja vetoketju ovat Tallinnantuliaisia, vuorikangas on intianpuuvillaa vanhasta päiväpeitosta.

BARBARA JA KENOKAULA

2012-02-28T13:21:00.000+02:00

Tein jouluksi kaksi nukkea "Pehmeät nuket"- kirjan kaavoilla ja ohjeilla. Paljasjalkainen sai pukin kontista tämän vaalean, työnimellä "Barbara" kulkeneen, sittemmin Liisaksi nimetyn nuken. Nukesta tuli käsittämättömän laiha luikero, vaikka kirjan kaavojen perusteella siitä olisi pitänyt tulla pehmeän pullea. Leikkiin ja unikaveriksi se onneksi kelpaa näinkin, mutta tekijää ärsytti. Siitä nimi Barbara.

Nukkejen vartalot on ommeltu mummuni vanhoista alusvaatteista, täytteenä on villaa Pirtin kehräämöltä. Hiukset ovat kirppislankojen loppuja. Vaatteet on ommeltu suurimmaksi osaksi periaatteella "mitä sattui löytymään". Kaksi kukallista hametta ovat Jätti-Rätin palalöytöjä, mustavalkoinen kukkahame kirppikseltä löytyneestä hupparista. Farkkuhame on jämäpala värjäämästäni jokamiehenlakanasta. Sukkahousut on tehty Joskan loistavalla idealla vanhoista sukista. Virkatun + neulotun hameen virkattu yläosa lienee jokin muinainen hihansuun aloitus, sellaisena se laatikosta löytyi. Pipossa on Sukkahukan paita- ja pipokankaan loput, vuorena vanhan t-paidan hihaa. Kruunu on myös loppupalanen Paljasjalkaisen velourpaidasta, kiinnityksenä alusasukuminauhaa. Viitta on väkerretty suoraan vanhan velourpaidan hihasta, hupun kiristyksenä on pätkä kuminauhaa. Mamelukit ja pikkuhousut ovat Isohukan vanhasta t-paidasta. Valko-vaaleanpunainen mekko on loppupalanen omasta Imke-tunikastani, samaa kaavaideaa käytin nukenkin mekossa. Rinnuksissa on pitsiä mummuni jäämistöstä. Baktus-huivi on mohairlankaa (kirppikseltä). Kaikki resorit ovat kaveriltani saamasta valtavasta pussillisesta resoreita, jotka hän meinasi heittää roskikseen, kun "eihän kukaan enää tämän värisiä käytä". Pitsikumppari ja siksaknauha ovat taannoiselta Tallinnan reissulta.

Kenokaulan sain täytettyä hiukkasen pulleammaksi kuin Barbaran. Hänet kätkin vaatteineen ja leikkiherkkuineen kummityttöni adventtikalenteriin. Vaatteita tein sarjatyönä, joten nukkejen perusvaatevarasto on sama. Kenokaula sai lisäksi mustavalkoisen topin (marimekkotilkkuja), flanelliyöpaidan (kangas vanhasta pyjamasta, kirppikseltä), farkkuhousut ja mustan takin.

Adventtikalenterista löytyi myös hiukan leikkiherkkuja, samoja myin joulun alla myyjäisissä.

HARRY POTTER- ASU

2012-02-22T12:50:00.000+02:00

Ompelin syksyllä synttärilahjaksi Sukkahukan kaverille Harry Potter- asun. Asu syntyi yhteistyönä sankarin äidin kanssa, joka hankki materiaalit ja minä hoidin sitten ompeluosuuden. Kaavana asulle käytin Sukkahukan hupparia, jonka asetin kankaan päälle ja leikkasin suoraan siitä. Viininpunainen kangas on paksuhkoa, kiiltäväpintaista kangasta, applikaatio harjattua collegea ja raidat silkkinauhaa. Kaikki tarvikkeet ostettiin Jätti-Rätistä, paitsi keltaiset nyörit, jotka ovat peräisin omista yläasteaikaisista tossuistani. Aika tavaran kaupitsee...

ARKILEIKIT

2012-02-15T12:14:00.000+02:00

YSTÄVÄNPÄIVÄTERVEHDYS

2012-02-14T12:05:00.000+02:00

KIERRÄTYSPUSSIT

2012-02-10T23:14:00.000+02:00

Inspiroiduin syksyllä Puhti-blogissa näkemistäni vahakangaspussukoista, jotka olivat tarkoitetut kierrätyslasin ja -metallin keräykseen. Aikani yritin törmätä vanhoihin vahakankaisiin, jotka voisi leikellä, mutten onnistunut. Idea kuitenkin jatkoi hautumistaan päässäni ja keksin sitten kokeilla muovipussien yhteensulattamista silittämällä. Molemmissa pusseissa on kolme samankokoista muovipussia yhteensilitettynä, silityksen aikana välissä oli leivinpaperi. Melkoista taiteilua se oli, helpommalla olisi päässyt sulattamalla pusseista kankaan ja ompelemalla kassin.

Meillä näihin kerätään lasia, metallia ja muovia. Pusseja on vain kaksi, koska lasi ja metalli kerätään samaan astiaan. Muovin erilliskeräys on muuten mahdollistanut sekajäteastian tyhjennysvälin harventamisen puolet pidemmäksi, joten suosittelen sitä lämpimästi kaikille, joilla mahdollisuus on. Olen ollut pusseihin tyytyväinen, sillä ne pysyvät hyvin pystyssä kaapissa, vievät vain juuri sen verran tilaa kuin on kullakin hetkellä käytettävissä, kierrätykseen vietäessä kahvat voi nostaa pystyyn kantamista varten ja pussit on helppo huuhdella tarvittaessa. Kooltaan pussit saisivat tosin olla hieman suuremmat, jotta laiska tyhjentäjä pääsisi helpommalla.

Lasipullossa on Neutral-pesuainetta (ei ole Fairyn voittanutta!).

FUTISKORTTIPUSSI

2012-02-06T14:05:00.000+02:00

Kun tarpeeksi kauan käyttää roskia materiaalina, alkaa nähdä mahdollisuuksia joka paikassa. Sukkahukka keräilee jalkapallokortteja. Niiden kääreistä ompelin hänen puhelimelleen suojapussukan. Sisäpuolella on jämäpellavaa, ulkokuorena Jätti-Rätin kristallimuovia. Jälkiviisauden sana: kääre olisi kannattanut kontaktimuovittaa nurjalta puolelta, sillä se oli niin ohut, että lähti helposti repeilemään ja väritkin lähtivät taitoskohdista karkuun kun kääntelin pussukkaa oikein päin. Prototyypiksi tämä oli kuitenkin mielestäni ihan onnistunut, varsinkin kun kahdeksanvuotiaille pojille on muutenkin vaikea keksiä mitään kivaa ommeltavaa.

JÄMÄVILLIKSET

2012-02-04T13:32:00.001+02:00

Muutama vuosi sitten tilasimme ystävieni kanssa pari säkillistä Patons-merinolankaa Mary Maximilta. Oman tilaukseni suunnittelin siten, että villahousuista yli jäävät langat sointuisivat yhteen, jotta jämätkin saisi hyötykäyttöön. Kerkesin neuloa tuolloin kasan yksivärisiä pitkälahkeisia villahousuja Paljasjalkaiselle päiväkotikäyttöön, mutta hän ehti oppia yllättäen kuivaksi ennen kuin sain jämäpöksyjä valmiiksi. Villahousulle neuloin nyt sitten ne jämät käyttöön. Housuissa on kahta liukuvärjättyä lankaa ja kolmea yksiväristä lankaa. Ohjeena oma, laiskan silmukanpoimijan malli, joka neulotaan yhtenä pötkönä haaroihin asti lisäillen ja kavennellen silmukoita, haarukset silmukoidaan yhteen ja jatketaan suoraan lahkeisiin.

Lankana Patons on ihanaa. Se on sopivan paksua valmistuakseen nopeasti, mutta kuitenkin tarpeeksi ohutta ollakseen joustavaa. Aluksi lanka nyppää jonkun verran, mutta kun nypyt poistaa, neulepinta alkaa hetken päästä pysyä siisteinä. Merinolanka on myös pehmeää, eikä ainakaan meidän lapsia ole kutittanut.

JÄMÄLANKAHAALARI KAVEREINEEN

2012-01-30T13:10:00.000+02:00

Neuloin haalarin osat valmiiksi jo Sukkahukan vauva-aikoihin, mutta lankojen päättelyssä oli niin suuri urakka, että se jäi kesken. Paljasjalkaista odottaessani siirsin sen laatikkoon, jonka päällä luki "ikuisuusprojektit". Villahousun täytettyä vuoden, muistin keskeneräisen tekeleen. Hiuksia raastaen päättelin ja päättelin ja päättelin lankoja ja itkin päättymätöntä urakkaa, kunnes ihana nettituttu muistutti, että langathan voi päätellä ompelukoneen siksakilla. Hihanpaikathan tässä haalarissa jo olikin siksakattu ja leikattu auki, joten samalla systeemillä sitten päättelin loputkin miljoona lankaa. Mummu kääntyköön haudassaan, mutta sainpas valmiiksi! Langat ovat kaikenlaisia villalanganjämiä: omia, perittyjä ja kirpparilta haalittuja.

Melkein jo meinasi mennä hermot talven antaessa odottaa itseään. Ajattelin jo, että haalari -kirpparilta hamstrattuine huopikkaineen- jää lopulta kokonaan käyttämättä kun ei ole tarpeeksi kylmä. Taisin olla hamsterointeineni myös osasyyllinen talven viivästymiseen. Vaan tulihan se talvikin sieltä lopulta onneksi ja villat pääsivät käyttöön.

Ehkä voisin harkita vihdoin uskaltautumista applikoimaankin, kun olen näemmä näin hienon sydämen jo ala-asteella saanut aikaiseksi. Sydän sijaitsee ompelemani luistinkassin kyljessä.

Poikien mummu ja pappakin saivat joulupukilta lämmikettä jaloilleen. Steppiä ja Regiaa.

ISOVELJEN JALANJÄLJISSÄ

2012-01-24T22:32:00.000+02:00

Täällä niitä isoveljen metkuja ja vielä lisää. Perässä tullaan.

ROSKAVIHKO

2012-01-14T15:47:00.000+02:00

Olen ihastellut Unilaulun ja Minttumaan kierrätysvihkoja. Nuukana ihmisenä en raaskinut ostaa valmiita vihkoja enkä Bind-It- laitetta. Sen sijaan löysin Presentosta kierrenipsukat, joiden avulla sain itse tehtyä vihon. Muistivihko on tehty laminoiduista suklaalevyn kuorista ja sivut vanhoista kirjekuorista, jotka hamsteriäitini oli arkistoinut jemmaan. Usein muistivihot ovat niin hienoja, ettei niitä raaski käyttää. Tähän vihkoon voi askarrella uudet sivut, kun vanhat on käytetty, joten sitä voi käyttää vaikka kauppalistojen kirjoittamiseen. Lahjapaperin sijaan käärin vihon kankaiseen, muovikassin kaavalla ommeltuun kauppakassiin.

KAHVIPUSSIEN UUSI ELÄMÄ

2012-01-10T22:33:00.001+02:00

Olen pakannut pikkulahjoja kahvipusseihin jo muutamana jouluna, enkä vieläkään ole kyllästynyt ideaan. Kahvipusseista ompelin myös ritariliiviin panssarinsuomut. Ostetut joulukukat korvasin tänä vuonna lasten kera täytetyillä lasipurkeilla, joissa oli sammalta, jäkälää, piparimuotti ja koristenauha.

SIENISATOA

2012-01-07T23:17:00.000+02:00

Syksyllä askartelimme Paljasjalkaisen kanssa sienipelejä. Pappa sai isänpäivälahjaksi yhden ja muutama meni kavereille joulumuistamisiksi. Tavalliset sienet piirsin vanhoille kirjekuorille ja Paljasjalkainen maalasi ne vesiväreillä. Kärpässienet hän piirsi ja maalasi ihan itse. Maalaamisen jälkeen otin sienistä värikopiot, jolloin pelejä sai tehtyä samalla vaivalla monta. Hyvä ystäväni laminointikone pääsi myös hommiin. Sienipeliä pelataan yleensä niin, että yksi leikkijöistä piilottaa hiiren sienen alle ja se, joka hiiren löytää, häviää pelin. Me olemme leikkineet leikkiä siten, että hiiren löytäjä voittaa, koska lapsen on mukavampi odottaa voittoa kuin pelätä häviötä.

Keräsimme tänä syksynä monta kymmentä litraa suppilovahveroita. Suurin osa kuivautui mummun kuivurissa, mutta osa kävi myös kiertoilmauunissa ilman lämpöä. Purkkeja vietiin puistotädeille ja opettajalle joulumuistamiseksi sekä joulukukkasena kyläpaikkoihin. Piirustukset on piirretty vanhasta kirjasta ommellun lahjapaperin ylijäämäpaloille.

ROSKAPUSSUKAT

2012-01-05T22:26:00.000+02:00

Tein kolmelle kaverille pukinkonttiin karkkiroskista pikkuiset kukkarot ja sujautin kaikkiin sisälle hyväntuoksuiset huulirasvat. Hassu sattuma, että kirppikseltä joskus aikoinaan ostamani pienet vetoketjut sopivat karkkipussien mittaan kuin nakutetut. Inspiraation sain täältä. Vissiin näitä on aiemminkin jo muut tehneet? M&M-pussin piti valmistua jo kaverin synttäreille, mutta kristallimuovia en silloin onnistunut löytämään (luottokaupastani Jätti Rätistä sittemmin löysin). Kyseisen kaverin nimi alkaa M:llä ja miehensä nimi myös.

Nämä roska-askartelut ovat siitä hankalia, että nykyisin karkkikaupasta ei voi ostaa vain sitä, mistä tykkää, vaan on yritettävä löytää sopiva kompromissi hienon pussin ja hyvän maun suhteen. Ja on sekin vähän hankalaa, että nykyään ei voi edes roskia heittää menemään...

LEIKKIRUOKANÄYTTELY

2012-01-03T17:49:00.002+02:00

Kuva: Jenni S.

Raision kaupunginkirjastossa on Jenni S:n ja minun yhdessä kokoama leikkiruokanäyttely, tervetuloa hakemaan ideoita! Jennille kiitos näyttelyn järjestämisestä sekä ruokien esillelaitosta! Jennin blogissa on lisää kuvia niille, jotka eivät pääse paikalle.

SIVELLINKÄÄRÖ

2012-01-02T23:51:00.000+02:00

Villahousun kummitäti pääsi syksyllä opiskelemaan taidekouluun. Puikkopusseista sain inspiraation ommella hänelle pukinkonttiin siveltimien kuljetusta varten käärittävän suojuksen. Kankaat (kerni ja sisustuskangas) sekä sulkemisnauha ovat JättiRätistä, maatuskanauha Tallinnasta.

SULATETUT VAHALIIDUT

2012-01-02T12:37:00.000+02:00

Törmäsin joskus ohjeeseen vanhojen vahaliidunpätkien sulatuksesta. Teimme lasten kanssa kotoa löytyvistä pätkistä yhden satsin, mutta liidut loppuivat pahasti kesken. Kun syksyllä sain kilotolkulla väriliidun pätkiä, pääsin jatkamaan puuhaa. Pätkimme Paljasjalkaisen kanssa liituja, poistimme paperit ja lajittelimme suurinpiirtein väreittäin. Laitoimme liituja läjäpäin vanhoihin kirppikseltä ostettuihin auto- ja nallemuotteihin ja sulatin ne uunissa. Ohjeen mukaan sulatuslämpö on 200 astetta ja sitä korkeammassa lämmössä liitujen sanotaan päästävän hajua. Enpä sitten hoksannut, että ohjeen "aste" oli F eikä C, joten haju ylsi taloltamme kadulle saakka ja vieläkin uuni haisee pesusta huolimatta aina kun siellä jotain paistaa. Liitujen ja innostuksen riittävyydestä huolimatta taidan jättää seuraavan kokeilun kesään ja energiataloudellisempiin tuuletusmahdollisuuksiin. Suomessa oikea sulatuslämpö lienee jotakuinkin 125-140 C luokkaa.

Vahaliidut menivät pukinkonttiin kahdelle pienelle piirtäjälle. Ompelin niiden säilytystä varten vetoketjupussukat kernistä. Musta kerni on tuliainen Tukholmasta, tarkoin säästelty aarre. Punainen kerni on Jyskistä ja sisäpuolen valkoinen kerni JättiRätistä. Vetoketjut jemmasta. Kuvausalustana autoilla on vanhasta kirjasta ompelemaani lahjapaperia.

ENKELIHEIJASTIMET

2011-12-30T23:56:00.000+02:00

Lähes joka päivä ajaessani autolla pimeässä hätkähtelen yht´äkkiä pimeydestä eteeni tulevia ihmisiä. En väsy hämmästelemään sitä, miten harva käyttää heijastinta.

Näitä enkeleitä ei varmaankaan saa direktiivien mukaan kutsua heijastimiksi, mutta ainakin niissä on melko paljon heijastavaa pintaa edessä ja takana. Enkeleitä on lähtenyt meiltä iso parvi kerhotädeille ja ystäville pikkutuliaisiksi. Myyjäisissäkin niitä oli muutamia kaupan ja joitain jäi vielä varastoonkin.

TALVIVALOJA

2011-12-29T22:22:00.001+02:00

Kahden ja puolen vuorokauden sähkökatkon jälkeen mieli kaipaa valoa. Varsinkin jouluvaloja. Rakastan piparimuotteja sekä jouluvaloja. Liesituulettimen päällä ne viettävät yhteiseloaan.

Jouluvalojen esiin ottaminen on joka vuosi yhtä tuskaisaa. Vaikka valot toimisivat laatikkoon laitettaessa, ne eivät enää toimi laatikosta pois otettaessa. Jotenkin merkillisesti ne menevät myös itsestään solmuun. Ärsyynnyin tänä(kin) vuonna hajonneisiin lamppuihin ja mietin, miten ne saisi hyötykäyttöön. Lamput lähtivät helposti irti kannoistaan ja tein JättiRätin pitsinauhasta sekä rikkoontuneista jouluvalolampuista koristeen kotiin. Nauha roikkuu nyt jouluverhoksi virittämässäni peikonpähkinäoksassa keittiön ikkunassa.

Taitokeskus Juseliuksessa tein muinoin lampunvarjostimen pellavarouheesta ja aitaverkosta. Aiemmat tuotokset täällä.

Joululahjoja syntyi taas tänäkin vuonna, mutta saapa nähdä, milloin saan aikaiseksi purkaa kameran tietokoneelle... Siihen puuhaan tarvitsisin ehdottomasti blogiassistentin.

ARVONNAN VOITTAJA JA JOULUKORISTEITA

2011-12-02T12:53:00.001+02:00

Arvonnan voitti arpa numero 11, joka osui jenninhon kolmannelle arvalle. Jenninho oli ykköstoiveenaan esittänyt pitsiliinakoristeita, joten hänelle lähtee kaksi tällaista joulukoristetta. Onnea! Arvonta suoritettiin siten, että laskin arpojen lukumäärän ja pyysin Sukkahukkaa sanomaan kolme numeroa alueelta. Kirjoitin numerot lapulle, Paljasjalkainen nosti kaksi lappua, joista taas Villahousu nosti viimeisen voittoarvan. Kiitos kaikille osallistujille!

Koska kameran piuha löytyi vasta eilen (lelukorista...), sain kuvat joulutuotteista ladattua vasta nyt. Nämä siis matkaavat messukeskuksen myyjäisiin sunnuntaina ja 10.12. Paraisille Vanhan Malmin myyjäisiin. Tervetuloa!

Lopuksi vielä hieman kuvausassistenttien touhuja:

ADVENTTIKALENTERI

2011-11-28T22:33:00.000+02:00

Tein muutama vuosi sitten omille sekä kaverien lapsille täytettävät joulukalenterit, yhteensä neljä kalenteria. Kuusen pohjana on takapuolella vanhasta sohvanpäällisestä kierrätetty kangas ja etupuolella myöskin vanhasta sohvanpäällisestä kierrätetty vihreä intiapuuvillakangas. Pussukat ompelin jämäkangastilkuista ja nepitin nepit sekä pohjakankaaseen että pussukoihin. Näin niiden paikkaa pystyy vaihtamaan ja täyttäminen on helppoa. Täytteeksi askartelin lorukortteja, hernepusseja, tonttulakin, huopahelmet, leikkiruokaa, pehmokruunun ja nukenvaatteita. Joka perjantaiksi ostin karkkia. Kaikista kalentereista otin kuvat, mutta vain yhden kuvan lopulta löysin arkistoistani. Ensimmäisen vuoden jälkeen olemme kaverini kanssa tehneet niin, että hän täyttää kummilapsensa Paljasjalkaisen kalenterin, minä täytän hänen lapsensa, siis kummityttöni, kalenterin.

Viime jouluna en ehtinyt tehdä itse lahjoja, mutta valmiiden lahjojen paketointi paperiin tuntui turhan persoonattomalta. Niinpä ompelin lahjojen kääreeksi kangaskassit muovikassin kaavalla, käänsin kahvat sisään ja sitaisin pussukat kiinni silkkinauhoin. Koska vietämme joulua aina samalla porukalla, tein myös pakettikorteista kierrätettäviä: printtasin suuren määrän kortteja eri tekstein, askartelin "koristepuolet" ja laminoin kortit. Näin samoja pakettikortteja voi käyttää moooonta vuotta ja säästyn jatkossa askartelun vaivalta.

Tämän vuoden lahjat alkavat jo olla suureksi osaksi valmiina, paljastan ne vasta myöhemmin, etteivät salaisuudet paljastuisi. Kummitytön adventtikalenterin täytteet alkavat olla viimeistelyä vailla ja myyjäisvalmistelutkin pitävät kiireisenä. Olen menossa 4.12. Turun messukeskukseen Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen myyjäisiin Majapuun kanssa (päivämäärä oli ensin väärin, kiitos Inkeliina korjauksesta!). Aiemmin olen ollut siellä asiakkaana ja tykännyt kovasti. Pöydästäni löytyy punavalkoisia joulukoristeita, leikkiruokaa, kauppakasseja, pannulappuja, neulottuja ja ommeltuja tiskirättejä sekä pellavaisia vetoketjupussukoita. Tonttulakkejakin ompelin, mutta ne loppuivat alkuunsa. 10.12. olen Paraisilla Vanhan Malmin myyjäisissä. Sinne kannattaa myös ehdottomasti suunnata, tunnelmaltaan tapahtuma on erittäin ihana. Tervetuloa!

Muistakaahan osallistua arpajaisiin!

JOULUISET JUHLA-ARPAJAISET

2011-11-14T22:31:00.001+02:00

Päätin jo aikoja sitten pitää arpajaiset, kun kymmenentuhannen kävijän raja ylittyy ja sehän ylittyikin nopeammin kuin odotinkaan. Kiitos kaikille kävijöille ja lukijoille, on kiva kirjoitella, kun saa myös vastakaikua! Olen viime aikoina potenut pahaa inspiraatioähkyä ja kärsinyt kiipeämistaidon oppineesta lapsesta, joten arpajaisten järjestäminen venyi ja venyi. Nyt kuitenkin julistan arpajaiset käyntiin. Osallistumisaikaa on marraskuun loppuun.

Arvontapalkintovaihtoehdot: (arvon yhden setin)

1. Huovutetut kärpässienikoristeet pellavanarussa, 3kpl.

2. Kuusenkoriste kierrätetystä pienestä valkoisesta tärkätystä pitsiliinasta, painona kristalli, 2 kpl.

3. Joulukoriste tai leikkiruoka: punavalkoraidallinen polkagris-keppi pellavanarulla tai ilman, 3kpl.

4. Vetoketjullinen pussukka punaisesta pellavasta, valkoiset koristeet siksaknauhaa tai nappeja, 1kpl

5. Vetoketjullinen pussukka valkoisesta pellavasta, valkoiset koristeet siksaknauhaa tai nappeja, 1kpl.

Koska olen menossa myymään Unelia-tuotteita joulumarkkinoille, käytän tässä samalla tilaisuuden hyväkseni ja teen samalla pienimuotoista markkinatutkimusta siitä, minkä tuotteiden valmistukseen kannattaa käyttää aikaa ja minkä ei. Sen vuoksi arpajaisiin voi osallistua laittamalla tuotteet numeroina tai tekstinä mieluisuusjärjestykseen. Jos jotain ei halua, sen voi jättää silloin laittamatta. Kuvia tuotteista ei vielä ole (eikä välttämättä tulekaan). Arvontakuvana on jouluverhomme, jossa on liimalla kiinnitettyjä nappeja.

ARPAJAISIIN OSALLISTUMINEN: LAITA TUOTTEET MIELUISUUSJÄRJESTYKSEEN

lisäksi voi saada lisäarpoja seuraavasti:

Yhden lisäarvan saa kuulumalla LUKIJAPANEELIIN.

Yhden lisäarvan saa LINKITTÄMÄLLÄ tiedon arpajaisista omaan blogiin.

Yhden lisäarvan saa VIHJAAMALLA jostain kivasta blogista, josta saattaisin tykätä.

Yhteensä siis on mahdollista osallistua neljällä arvalla. Kerro myös kommentissasi monellako arvalla osallistut ja jos kommentoit anonyymisti, käytä erottuvaa nimimerkkiä ja kerro, kuinka sinuun saa yhteyden.

ONNEA ARVONTAAN ja leppoisaa joulunalusaikaa!

VILLAHOUSUN YKSIVUOTISSYNTTÄRIT

2011-10-15T15:15:00.003+03:00

Villahousu täytti vuoden ja synttäreitä juhlittiin moneen kertaan. Koska olen laiska leipuri sekä onnettoman huono keksimään tarjottavia, käytin samaa ruskeavalkoista ideaa kaikissa leipomuksissa. Kakkuna oli maailman helpoin Paholaisen kakku, kuorrutuksena taloussuklaata. Keksit olivat suklaatomusokerimössöllä kuorrutettuja kaupan kaurakeksejä. Puupalikkaidean sekä kärpässieniteeman jatkojalostin Nasbalta, , tosin siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuivatkin. Sydämen malliset lasinaluset olen leikannut huovutetusta villapaidasta joskus aikoja sitten, kun piti saada glögikutsuille tarpeeksi monta alusta.

PS. suklaakakkujen tuhoamisessa kului lopulta viikko.

KAKSI PALAA KAKKUA

2011-10-13T18:35:00.000+03:00

Ystäväni serkulla oli ongelma. Hänellä oli omista lampaista kerittyä villaa, mutta ei käyttökohdetta niille. Minä sain jättimäisen muovikassillisen aarteita saatesanoin "hyvä kun ei tarvi roskiin heittää".

Kyseinen ystäväni täytti sitten vuosia ja meillä on tapana käydä yhdessä suklaakakulla. Tästä sainkin idean tehdä hänelle synttärilahjaksi pari palaa suklaakakkua. Toinen pala on neulasäilytin, johon katselin mallia Tilda-säilyttimistä Googlen kuvahaulla ja jouduin rankasti soveltamaan kun eipä tuo pysynyt edes kiinni noiden kapeiden sivulärpäkkeiden kanssa. Materiaalina on ruskeaa vakosamettia, pitsiä mummuni varastoista, vanhaa villapaitaa ja kauppakassiompeluista ylijäänyttä sisustuskangasta. Toinen on perinteinen kukkasen mallinen neulatyyny, johon tungin täytteeksi pestyä villaa. Sitä mahtuikin sinne aika tavalla. Päällinen on velouria vanhasta aamutakista.

SYKSYN VÄRIT

2011-10-11T10:00:00.000+03:00

Villahousun kummitäti oli ulkoilemassa alkusyksystä Paljasjalkaisen kanssa. Rintakorun tekijää en tiedä, mutta jos joku tunnistaa, niin toivon siitä tietoa niin laitetaan julki.

BARBAKAKKA

2011-10-04T12:21:00.002+03:00

Paljasjalkainen halusi Barbapapan ja valitsi itse kankaan varastoistani. Kangas on vanhaa velouraamutakkia ja siitä on jo syntynyt kahdet housut ja pari vaippaa. Täytteenä on saumurisilppua, joka tekee Barbakakasta mukavan painavan ja muokkautuvan. Tein kaksi vaaleanpunaista versiota viime jouluna lahjoiksi - ihanan helppotekoista ja tykättyä. Kakan kaverina on kummitätini minulle vauvalahjaksi tekemä nukke.

AARREPUSSI

2011-09-29T17:59:00.001+03:00

Tietyn ikäiset lapset tarvitsevat aarrepusseja. Tämän pussin ompelin Sukkahukalle joululahjaksi kun hän oli viisivuotias, parhaassa kivenkeruuiässä siis. Ostin pussiin sisälle Tiimarista muovitimantteja ja Liedon osto- ja myyntiliikkeestä sekalaisia aarteita, vanhoja koruja, rintaneuloja ja kaikenlaista pientä kiiltävää. Pussin materiaalina on omasta silkkisestä juhlamekostani ylijäänyt silkin kappale ja kirjailu on tehty Jättiksen muliinilangoilla häistämme ylijääneeseen pellavaiseen riisipussiin. Narujen päissä olevat timantit ovat myös Liedon osto- ja myyntiliikkeestä (ihana paikka muuten, suosittelen käymään!). Nykyisin pussi on ahkerassa käytössä Paljasjalkaisella.

LITTOISTEN MARKKINAT

2011-09-27T14:19:00.000+03:00

Markkinat olivat ja menivät, kiitokset asiakkaille ja piikatytöille! Ruuat matkaavat seuraavaksi Turun ruokamessuille kaverini Lauran myyntipöytään. Kuvista voi bongata myös tuotteiden hinnat, joten etukäteissuunnittelukin onnistuu jatkossa. Valikoimat toki vaihtelevat, mutta toistaiseksi samantyyppisiä perustuotteita löytyy kyllä varastoista. Sähköpostilla unelianunelmat(at)gmail.com voi kysellä tarkemmin. Esim. synttärilahjoiksi tai täytettävään joulukalenteriinhan leikkiruuat sopivat loistavasti.

Ilmoitan tulot verottajalle (kirjanpitovälineeni näkyy toisiksi alimmaisessa kuvassa), alv-velvollinen en ole.

10 HURAHDUSTA

2011-09-21T10:42:00.000+03:00

Hanna haastoi minut kertomaan kymmenen asiaa itsestäni. Viikonloppuna säntäilin sienimetsässä innostuksen vallassa ja mietin, miksi kaikki hurahdukset kasautuvat samalle ihmiselle. Päätin koota sekalaisia kuvia omista käsityöinnostuksistani.

LASTENVAATTEET

Ompeluun hurahdin Paljasjalkaisen kestovaippaompeluiden myötä ja yht´äkkiä huomasin ompelevani myös suuren osan lasten vaatteista. Kuvassa on kirppislöytökankaasta ompelemani hiippahupputakki Elsebeth Gyntherin kaavalla. Sisäpuolella on mokavalinta: velouria. Vetoketjun ompelua olen vältellyt ja ommellut sen käsin...

NEULOMINEN

Mitä ohuempi lanka ja ohuemmat puikot, sitä parempi. Kuvassa Paljasjalkaisen muinaiset villahousut yksisäikeisestä Pirtin hahtuvasta.

LEIKKIRUUAT

Kolmen pojan äitinä kaipaan vähän vaaleanpunaista hörhellystä elämääni ja leikkiruuat ovat mahtava tapa päästä hassuttelemaan blingblingillä. Niihin saa myös tuhottua hyvin kaikki loput materiaalijämät, kuten langanpätkät, kirppisnapit ja saumurisilput. Puhumattakaan siitä, että ne ovat lastemme suosikkileluja ja tykättyjä synttärisaamisia.

KANKAANPAINANTA

Kävimme joskus Seikkailupuiston kankaanpainantapajassa Sukkahukan kanssa ja painoimme siellä äidilleni purjolla kangaskassin. Innostuin painamisesta niin, että painoin mustalle pellavalle samoja kuvioita ja ompelin äidilleni lahjaksi hameen hänen vanhasta hameestaan piirtämäni kaavan perusteella. Äitini on onneksi niin sopivan muotoinen, että vältyin vetoketjun ompelulta...

HUOVUTUS

Huovutus eri muodoissaan on ollut suosikkini jo pitkään. Huopahelmiä urakoin jokunen vuosi takaperin joululahjoiksi. Sukkahukan seurana virpomareissulla olevalla Pääsiäiskissalla (Paljasjalkainen parivuotiaana) on Pirtin kehräämön villalangasta + hahtuvasta neulottu ja huovutettu takki, jonka olen alunperin neulonut Sukkahukalle.

KESTOILU

Monesti arjessa paperin, muovin ja kemikaalit voi korvata kangasversioin. Kuvassa kirppispyjamasta surautettuja nenäliinoja.

KIRPPIKSET JA LANGAT

Hamsteri näkee kaikessa mahdollisuuksia. Kuvassa on kirppislöytö: 800g Floricaa tai Pirkkalankaa eurolla.

LORUKORTIT

Paljasjalkaisen ollessa vauva hurahdin askartelemaan lorukortteja ja osallistuin useaan kymmeneen korttivaihtoon. Ideana vaihdoissa on, että valitaan yhdessä teema, kukin askartelee osallistujia vastaavan määrän samaa korttia, kortit kerätään yhteen ja jaetaan eri kortit osallistujille. Sukkahukka osallistui monesti askarteluun ja se olikin hauska tapa askarrella yhdessä jotain hyödyllistä. Lähipiirin lapset saivat kyseisenä vuonna joululahjoiksi -yllättäen- lorukortteja. Kuvassa ovat kyseisen syksyn mittaan meille vaihdoista kertyneet ylimääräiset lorukortit (siis ne joululahjoiksi menneet), loput 200-300 jäivät meille kotiin asumaan.

SAIPPUA JA PAJUTYÖT

Saippuanteko nyt ei varsinainen hurahdus vielä ole, kun olen sitä vasta pari kertaa kokeillut yhdessä kaverin kanssa, mutta potentiaalia hurahdukseen siinä kyllä on. Pajutöihin olen hurahtanut sen verran, että olen tehnyt pari koria ja tämän prototyyppialusen sekä kerännyt valtavat varastot pajuja kuivumaan varastoon. Täytyyhän sitä olla tarvikkeet valmiina sitten kun innostus ja käytössä oleva aika kohtaavat...

KORISTELU

Arjessa en juurikaan jaksa sisustaa tai somistaa, mutta juhlapäivinä se on kivaa. Tämä on Villahousun ristiäispöytään askartelemani kukkakoriste.

Haastan muutaman muunkin erilaisiin ihaniin hurahtavaisuuksiin taipuvaiseksi tulkitsemani blogin: Idealogia, Villapata kiehuu, sopulisiankantaa, varpainjaloin ja pesä puussa . Ekstrana suosittelen katsastamaan rintamerkkitehtailijasuosikkini: suloisia sattumia, jonka muista ihanista hurahduksista toivoisin saavani lukea vaikkapa uudessa blogissa ;).

DONITSIT JA MUFFINSIT

2011-09-14T18:02:00.000+03:00

Kun Herkulliset Ajatukset-blogissa oli tänään puhetta donitsikeskiviikosta, muistin arkistoissani olevan vanhoja kuvia myyjäisiin ja synttärilahjoiksi tekemistäni herkuista. Donitsit on neulottu kirppislangoista, Tallinnan bling-bling-langasta ja Pirtin Kehräämön pässinpökkimästä. Muffinsit on neulottu myös Tallinnantuliaisena ostamastani hörhelölangasta ja Pirtin kahdesta ruskeasta langasta. Valkoiset kermavaahdot ovat varmaankin jotain vanhaa jämäseiskaveikkaa. Puuhelmet Biltemasta. Kaikissa on täytteenä saumurisilppua.

ORANSSIRUSKEAT

2011-09-13T22:34:00.000+03:00

Meillä oli sattumoisin oranssiruskea päivä. Paljasjalkainen toi kerhosta pihlajanmarja-askartelun, Villahousu tyhjensi saapaslaatikkoa vielä hetken mahtuvissa peikkohousuissaan ja aivan liian suuressa Moonkidsin paidassa ja ompelin jämätilkuista kasan pipoja yhdistellen Kukikkaat Kuosit-blogin ohjetta ja Veikeät vauvanvaatteet-kirjan kaavaa. Pipopuute oli pojilla ollut akuutti jo ainakin vuoden ja olin jo nähnyt painajaistakin siitä, että kaikilla muilla lapsilla on jo villapipot päässä kun omani viilettävät vielä paljain päin. Pipojen ompeluun kului pään mittaamisineen, kaavan piirtämisineen, leikkuineen, ompeluineen ja sovituksineen 20 minuuttia, joten suotta olin pipo-ompeluita vältellyt. Pipot vedettiin innolla päähän heti lankojen leikkaamisen jälkeen. Paljasjalkainen ei suostunut ottamaan omaansa pois lainkaan ja Sukkahukkakin lupautui huolimaan itselleen samalla mallilla ommeltuja pipoja. Oikein onnistunut ompelus siis.

SIENISATOA

2011-09-10T19:38:00.000+03:00

Huomisille markkinoille pakkasin mukaan syksyisiä sieniä. Kantarellit Pirtin villasta, tatit ja kärpässienet jämätilkuista ja saumurisilpusta ja torvisienet huopuneesta kirppisvillapaidasta.

Kärpässienien tekoa lykkäsin pitkään, koska tuntui väärältä tehdä leikkiruokien seuraksi myrkkysieniä. Koristeeksi ne sopivat kuitenkin hyvin. Viime syksynä huovutin kärpässieniä ulkokranssiin, josta linnut kävivät nyppimässä villoja pesään. Vahingosta viisastuneena siirryin tänä syksynä kankaisiin versioihin, jotka sopivat myös ulos.

TISKIRÄTTIMUFFINSIT

2011-09-07T21:36:00.000+03:00

Joskus aikojen alussa olin ostanut pellavaneulosta tarkoituksenani tehdä neuletakki. Kangasta oli varattuna viisi metriä ja neljä vuotta sitten hurautin siitä Paljasjalkaiselle hyvän, tukevan ja joustavan kantoliinan. Tämän jälkeenkin kangasta jäi vielä hyvä kasa, joka jäi odottamaan inspiraatiota. Olin myös ostanut kirppikseltä Paljasjalkaisen vaippaompeluiden aikaan vanhan, harvaankudotun pellavaverhon, josta piti tulla imuja. No, tulihan siitä, mutta silti sitä verhoa riitti ja riitti kangaslaatikon täytteeksi. Kunnes yhtäkkiä keväällä hoksasin kokeilla niistä yhdistelmää tiskirätiksi ja se toimi. Hurautinkin sitten kerho- ja puistotädeille ja opettajalle rätit kevättuliaisiksi. Paljasjalkainen painoi kangasvärillä valkoisia palloja rätteihin, vaikka parempi olisi kyllä ollut ilman... Siksaknauha on ripustusta varten. Honkkarista löytyi vielä nätit muffinsivuoat, jotka lapset valitsivat lahjansaajan mukaan. Korttien ympyrät tein kuvioleikkurilla Paljasjalkaisen värittämästä paperista, kukkasen tausta on tapetinjämää Paljasjalkaisen huoneesta.

PS. Kun en osaa tehdä mitään vain muutamaa, niin näitäkin löytyy tulevana sunnuntaina myyjäiskojustani... Ilman kangasväriläiskiä kylläkin :)

NEUVOLAKORTIN KANNET

2011-09-06T20:43:00.000+03:00

Kun ompelen muovikassin kaavalla kankaisia kauppakasseja, jää sankojen välistä pyöreä kappale kangasta. Näistä pyörylöistä ja muista kangasjämistä ompelen yleensä neuvolakortin kansia, hernepusseja tai viirinauhoja, jotka siis jämäkankaisuutensa vuoksi ovat kaikki erilaisia. Paljasjalkainen testasi tällaista myös leikkirahojen kukkarona, ja se olikin varsin toimiva siinäkin tarkoituksessa.

Tämä läjä valmistui jo Seikkisrockiin ja osa on käynyt jo Hakkapeliittamarkkinoillakin. Loput suuntaavat viikonloppuna Littoisten markkinoille leikkiruokien, tiskirättien ja pannulappujen kera. Tervetuloa!

VENEET

2011-09-02T14:04:00.000+03:00

Alkukesästä juttelimme, että pojille pitäisi etsiä jostain käytetty optimistijolla. Jolla löytyikin lähempää kuin kuvittelimme, nimittäin äitini mökiltä. Jolla oli joskus muinoin hankittu minulle, mutta jäänyt lojumaan mökkirantaan ja aika ankeassa kunnossa se oli löytöhetkellä.

Näin hieno näky meitä kohtasi eräänä kesäisenä päivänä. Tieskuinkamonta kajakkia lipui aivan mökin ikkunan alta.

Muovinen purjevene löytyi myös äitini mökiltä omista lapsuudenjäämistöistäni ja ompelin siihen uuden purjeen. Siitä ei pitkää iloa tosin ollut, mutta olipa hetken hieno.

Papalla on tapana tehdä poikien kanssa yksi tai useampi vene kesässä. Niillä onkin leikitty ahkerasti kallionkolossa olevassa lätäkössä. Meiltä löytyy ainakin Ukkopekka, Siljalainen ja Suomen Joutsen.

Villahousukin pääsi veneilemään minun vanhassa vaunukopassani.

SINISET

2011-08-31T22:00:00.000+03:00

Juuri kun uhosin lopettavani aikamatkailun, joudunkin syömään sanani. Inspiroiduin huomatessani vuoden 2006 valokuvieni joukossa liudan sinisiä kuvia. Kolme ensimmäistä on Montenegrosta (ihana paikka, suosittelen!). Merihevosrintakorun, huivin ja ystäväni piirtämän kortin sain valmistujaislahjaksi, valtava Swan-purjevene oli Pietarsaaressa lomakohteena ja alin kuva on saaresta, jonne teimme eväsretken.

Sain Tiikerinliljalta haasteen, kiitos siitä. Minut haastettiin kertomaan lempiruokani, lempivärini ja matkakohde, jonne haluaisin matkustaa.

Lempiruokani on hyvä naudanpihvi ravintolassa, Cesar-salaatti tai anopin kaalilaatikko. Lempivärini on pitkään ollut sininen, mutta ruskea ja harmaa jakavat kyllä silti samaa ykkössijaa. Matkakohteen valinta riippuu matkaseurasta. Jos saisin mennä yksin tai miehen kanssa, olisin kotona tai jossain ulkosaaristossa. Kavereiden kanssa haluaisin mennä Tallinnaan ostoksille tai Keski-Euroopan joulumarkkinoille. Isommalla porukalla olisi ihanaa vuokrata huvila Italiasta tai Portugalista ja lomailla lasten kera.

Haaste lähtee eteenpäin ihanille ja inspiroiville ompeluseuralaisilleni: Lepäävä Esteetikko, Liljankukka ja Mirveli, ottakaahan koppi!

SEIKKISROCK

2011-08-27T23:07:00.000+03:00

Pääsin kojuineni jammailemaan Seikkisrockiin kesäkuussa. Kaksipäiväinen festivaali oli mukava tauko muuten niin intensiiviseen vauvaelämään ja Villahousun napanuora pitenikin kertaheitolla kolmesta tunnista seitsemään tuntiin.

Vasemmassa reunassa on muovikassin kaavalla ommeltuja kauppakasseja. Sain Hamsteritädin varastoista ikivanhan, isomummuni vanhan sohvan selkänojan, joka oli kiva kassien ripustusteline. Olin ommellut oikein Unelia-viirinauhankin, jonka oli määrä peittää nuo ryppyiset pöytäliinat, mutta se oli jemmautunut jonnekin kodin syövereihin.

Myynnissä oli enimmäkseen leikkiruokia: suolaisia ja makeita herkkuja. Myös pieni valikoima kauppakassin kahvojen sisäosista ylijääneistä tilkuista ommeltuja neuvolakortinkansia oli mukana. Kassin kahvat on tarkkaan mitoitettu, ettei tule väärän kokoisia tilkkuja... Vauvoille oli näperrysrättejä ja aikuisten tuliaisiksi tiskirättejä ja pannulappuja. Vähän sekalaista seurakuntaa siis, mutta kun päättäminen on niin vaikeaa ja kaikkea tekee mieli tehdä, niin olkoot. Varmasti sellainen "vain muutamaa tuotetta myynnissä"-koju olisi myyvämpi, mutta sellaisen pito olisi minusta kamalan tylsää.

Kesäistä mansikka-mustikkajugurttia.

Kaurapuikuloita, juustoa, kinkkua, kurkkua ja tomaattia. Taustalla pyörylöitä, jotka saa leikkijä kuvitella vaikkapa appelsiineiksi, omenoiksi tai muiksi hedelmiksi. Teen ruuat tarkoituksellisen yksinkertaisiksi, jotta mielikuvitukselle jäisi tilaa.

Nyt lopetan aikamatkailun ja yritän siirtyä tuoreempiin tapahtumiin. Mukavaa syksyä!

JÄLKIKÄTEISJUHANNUS

2011-08-25T21:11:00.000+03:00

Tästä lähdettiin: edellisenä iltana kokko oli veden vallassa.

Isohukka keksi täyttää muinoin askartelemani koivunsiimakorin tuohilla ja koivunoksilla. Oli pojilla vähän puuhaa siinä tuohien repimisessä, mutta hyviä sytykkeitä ne kyllä olivat.

Juhannuksen perinteinen iltapala: itsetehdyt hampurilaiset makupalakokkien reseptillä. Jauhelihapihvit, sipulirenkaat ja sämpylät on grillattu, valkosipulimajoneesin mausteena on chiliketsuppia.

KESÄKÄSITÖITÄ

2011-08-24T17:49:00.000+03:00

Vietimme koko kesän mökillä. Kesäkäsityöni olivat pääasiassa neulomuksia, sillä sadepäiviä ei ollut niin runsaasti, että ompelukoneen ääreen olisin juurikaan ehtinyt.

Muutaman silakan kerkisin surauttaa vanhoista villapaidoistani Hakkapeliittatapahtuman myyntikojuun. Molemmat olivat lempipaitojani joskus yläasteen loppupuolella-lukiossa ja molemmista oli jo kyynärpäät puhki. Täytteenä tietysti saumurisilppua, silmähelmet Tallinnasta Karnalukista.

.

Hiekkalaatikolla istuessani neuloin ison kasan tiskirättejä puuvilla-pellavalangasta. Ompelin myös toisen kasan tiskirättejä pellavaneuloksesta ja vanhasta pellavaverhosta. Nämä menivät kaikki toistaiseksi myyjäiskoriin

SUKKAHUKAN TAITEILUJA 2006 - 2007

2011-06-03T10:01:00.000+03:00

Lorukortteja v. 2007.

Joulukorttien teossa v. 2006

Äiti odottaa Paljasjalkaista, v.2007

Kesä 2007 mökillä

LEIKKIRUOKAA

2011-06-01T10:42:00.000+03:00

Tällainen ruokakassi lähti aikanaan naapurin pojalle synttärilahjaksi, kun olin koko kesän seuraillut poikien hiekkaruokaleikkejä. Kuulemma oli mieluinen lahja. Kassi on ommeltu isäni vanhasta paidasta. Lettu/tortilla on omaa pinnasängynsuojuskangastani, sisällä pehmusteena Isohukan vanha collegepaita. Ketsuppi/hillo on huovutettua kirppispaitaa. Kurkku/kiivisiivujen sekä salaatin sisällä on isäni vanhaa villapaitaa. Punajuuripihvi on serkkuni peruja oleva, vahingossa huopunut huivi. Donitsi on neulottu kirppislangasta ja Pirtin kehräämön villalangasta, huovutettu koneessa. Nakeissa on täytteenä velourtilkkuja, sienissä saumurisilppua. Pihvit/leivät on virkattu Pirtin kehräämön villalangasta ja lihapullat ja muut pyöreät ruuat on huovutettu ylijäämävillasilpun päälle. Juusto ja kinkkusiivu on rullahuovutettu Pirtin villasta.

Meillä leikkiruuat ovat olleet hitti 2 - 8-vuotiailla. Viime päivät olen urakoinut erilaisia ruokia Seikkisrockin myyjäisiä varten, jotta muutkin lapset pääsevät halutessaan herkuttelemaan. Vielä ehtii vaikuttaa valikoimaan, joten jos jotain toiveita on, kommentoikaa :)

PALJASJALKAISEN METKUJA

2011-05-30T21:18:00.001+03:00

Tänään sain hepulin, kun Paljasjalkainen onnistui leikkaamaan oksasaksilla pihamme katajasta ainoan viidestä oksasta, joka eli. Selailtuani vanhoja valokuvatiedostoja huomasin, että onpa hän osannut metkuilla ennenkin. Nämä kuvat ovat vuosilta 2008-2009, jolloin Paljasjalkainen (nimensä veroinen jo tuolloin) oli puolitoista-kaksivuotias.

Taisin muinoin väittää, että meillä ei ole tapana kiipeillä pöydille. Heh.

KAKKU JA KUVANTESTAUSTA

2011-05-30T18:47:00.000+03:00

Arkistojen aarteita: Paljasjalkaisen kolmevuotiskakku. Muumit uivat mustikkakermavaahdossa. Testailen samalla kuvien laittoa blogiin, kun olen ollut harmissani niiden laadun kanssa. Ensimmäinen kuva on Picasassa muokattu, lähetetty pienennettynä koneelle ja sitten blogiin. Sain vinkin, että pienennys auttaisi suttuisuuteen, mutta omaan silmääni tämäkin kuva on kyllä suhruinen. Tykkäämässäni blogipohjassa suuri kuvakoko olisi

paras, mutta jos kuvan laatu on tätä, ei auta kuin jatkaa ongelman ratkaisun etsimistä.

Kuva ladattu suoraan Picasasta, luulisin tämän tallentuneen pienennettynä.

Kuva on suoraan Picasasta ilman pienennystä. Huomaako joku eroa? Kuvavinkkejä otetaan vastaan ilolla.

TALLINNANTULIAISET JA KUVA-APUA?

2011-05-29T23:38:00.002+03:00

Kävin äitienpäivän aattona ostosreissulla Tallinnassa Villahousun, Mirvelin, Liljankukan ja Ellun kanssa.

Kuvaa klikkaamalla saa näkyviin koko reissun ostossaldon. Jostain syystä "erittäin suuri" kuvakoko on ainoa, joka näyttää kuvat tarkkoina, mutta leikkaa puolet kuvasta pois. Alin kuva on kokoa "suuri", jolloin koko kuva näkyy, mutta on sumuinen. Jos joku osaa auttaa kuvaongelmassani, olen erittäin kiitollinen. Koko bloggauksen mielekkyys on kyllä vaarassa, jos kuvat joko leikkautuvat tai ovat suttuisia :(

MUOKS. Kiitos avusta, Aeno. Muokkasin mallipohjaa ja sain kuvat näkyviin. Muokkailen ehtiessäni vielä lisää, en saanut vieläkään mieleistäni pohjaa.

Suurin osa löydöistä (mm. vetoketjut, suurin osa satiini- ja siksaknauhoista, helmet, kuminauhat, ompelulangat, saumurilangat ja kanttinauhat) on Karnalukista. Villahousu nukkui sopivasti päiväunensa tuolloin ja sain shoppailtua kaikessa rauhassa. Maatuskanauha on Abakhan Fabriksin takana olevasta pikkukaupasta. Värilliset pellavat ja Hello Kitty-kangas ovat Kangadzungelista ja vaaleanpunainen lanka Liann Löngadista.

Prinsessa- ja prinssijuttuja

Muffinsseja ja muita leikkiherkkuja

Pipo?

Korttiaskarteluita tai kuninkaankruunutarvikkeita

Punavalkoista joulumyyjäisiä varten

Askarteluita, pussukoita ja viirinauhoja. Kangasta pitäisi AINA ostaa reilusti. Merirosvofleeceä ostin vain kymmenyksen siitä, mitä olisi tarvittu. Kun Sukkahukka ja Paljasjalkainen näkivät tyynyksi tai pipoiksi kaavailemani onnettoman puolimetrisen kangasta, he halusivat siitä heti päiväpeitot. Aina pitäisi ottaa lapset mukaan ostoksille ;)

Pikkarikumpparia ja prinsessahörhelökumpparia. Maatuskanauhaakin ostin aivan liian vähän, sitähän olisi jälkikäteen keksinyt laittaa vaikka mihin.

JALKAPALLOSYNTTÄRIT

2011-05-22T21:26:00.002+03:00

Sukkahukka täytti 8 vuotta ja kaverisynttäreitä vietettiin paikallisen monitoimitalon liikuntahallissa jalkapalloa pelaten. Tarjoilut hoidin muilta osin sipsi-karkkilinjalla, mutta kakun tein sentään itse. Tämä oli ensimmäinen kakkuni, joka oli muodoltaan ei-täytekakkuvuoka ja ensimmäinen kerta kun päällysteenä oli jotain muuta kuin kermavaahtoa tai suklaakuorrutetta. Täytteenä oli bamixilla survottuja säilöttyjä appelsiineja sekä seos, jossa oli kermavaahtoa, appelsiinituorejuustoa ja reilu loraus salmiakkikastiketta. Kakun muodon tein niin, että pohjalla oli tavallinen sokerikakkuvuoka, lakikorkeus tuli kahdesta puolipyöreästä autovuoasta ja ylimääräiset leikkaamisjätteet vetäisin Minuuttimikolla ylijäämätäytteen kera massaksi, jolla täytin kolopaikat.

Muutamaa leivontablogia selattuani ja kaupan päällystevalikoimaa ihmeteltyäni päädyin kakun päällisessä yhdistelmään sokerimassa + kick-karkit. Kaulittuani molemmat aloin pohtia, kuinka saisin karkit tarttumaan tomusokeriseen massaan ja välkkynä naputtelin molempia perunanuijalla tarttumapinnan maksimoimiseksi ja kostutin pinnat vedellä. Moka! Sokerimassa tietysti suli veden kohdalta ja koko sokerilaatta oli revetä sitä nostaessani. Yhteistuumin Sukkahukan kanssa saimme sen kuitenkin onnellisehkosti nostettua lastoin ja kakkulapioin kakun päälle ja kakusta tuli kuin tulikin sen näköinen, että liuta kahdeksanvuotiaita tunnisti sen jalkapalloksi. Makukin oli hyvä. Ei tämä nyt tietysti mitään kakkuleipurikisoja voittaisi, mutta pääasia on, että kakku maistui lapsille ja näytti jalkapallolta. Harmittelin vain jälkikäteen, miksi en ehdottanut jääkiekkokakkua..

Paljasjalkainen halusi myös käydä ostamassa lahjan ja valitsi lahjaksi paketin jalkapallokortteja. Hän myös paketoi lahjan ihan itse (autoin vähän narun solmimisessa) ja piirsi kortin ihan itse.

JOULUPÄÄSIÄINEN

2011-05-19T22:07:00.002+03:00

Siirsin synttäriviirinauhan Paljasjalkaisen huoneeseen ja havaitsin, että voisin vaihdella huoneen sisustusta hieman useammin...

SIRKUSSYNTTÄRIT

2011-05-17T11:13:00.001+03:00

Paljasjalkaisen synttäreitä vietettiin pääsiäisen aikoihin. Maja-kirjasta bongasin Sirkusteeman. Viirinauha oli ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta viime hetkellä se pääsi ompeluun. Kankaiden jämät olikin jo aiemmin käytetty lintuihin.

Pöytä katettiin eriparisilla mukeilla ja lautasliinoilla.

Oikeassa reunassa on lamppukoukun ja takan väliin ripustettu esirippu, jonka takaa esiintyjät saapuivat estradille.

Päivänsankari Noitatiikerileijona esiintyy.

Vieraat koristelivat kakun.

Emäntänä äitipelle.

PAISTETUT MUNAT

2011-05-04T14:04:00.001+03:00

Kerran ollessani Villahousun kanssa shoppailureissulla totesin ottaneeni mukaan liian vähän vaihtovaippoja. Onneksi hätä ei ollut kuitenkaan suuri, sillä satuin olemaan juuri JättiRätissä ja ostin pätkän valkoista velouria pahimman huudon taltuttamista varten, ihoa vasten laitettavaksi. Herra kuitenkin lopetti huutonsa ja nukahti ennen kuin pääsin vaipanvaihtoon asti, joten minulle jäi joutilaaksi 20cm valkoista velouria. Koska imuja on meillä jo ihan riittämiin eikä valkoinen nyt muutenkaan ole maailman paras vaipansisusväri, päädyin ompelemaan kankaasta munia. Tervetuloa vain kaikki munangooglaajat... Keltainenkin joustofrotee on Jättiksestä, jämäsuiruja jostain ompeluksesta, jota en kuollaksenikaan muista. Keltuaisten täytteenä on saumurisilppua.

Munat päätyvät Seikkisrockin myyjäisiin. Vielä olisi tekemislistalla muidenkin leipätarpeiden sekä ruokien ompelua.

BEBET JA LAHJUS

2011-05-02T22:02:00.002+03:00

Olen urakoinut bebeleivoksia Seikkailupuiston Seikkisrock-tapahtuman myyjäisiin. Pohjat ovat Tallinnantuliaiskankaiden jämiä, päälliskankaan ostin ihan varta vasten leivoksia varten. Kaverini oli tikahtua nauruun, kun ostin kangasta kymmenen senttiä. Oli siinäkin tekemistä, että sain sen tuhottua.

Paljasjalkaisen synttäriviemisiksi tein bebejen lisäksi kukkaleivoksen, pari keksiä ja karjalanpiirakan. Kankaat sekä täytteet ovat ompelujätteitä vaippaompeluista ja kangaskasseista. Karjalanpiirakassa on Isohukalle aikanaan neulomaani valkoista villapaitaa (Pirtin kehräämön pässinpökkimästä), jota yritin epäonnistuneesti pienentää huovuttamalla sekä kirppikseltä löytynyttä ruiskuorenväristä villapaitaa, jonka huovutin onnistuneesti.

Paljasjalkainen taiteili jälleen kortin perinteisesti akvarellikynillä.

LEPPISPÖKSYT

2011-04-30T10:08:00.001+03:00

Kesän leppäkerttuja odotellessa..

Törmäsin tähän ihanaan leppäkerttuvelouriin syksyllä Riemulissa ja tiesin heti, että siitä tulee täydellinen vauvalahja ystäväni vauvalle. Puolen metrin palasta tuli sopivasti kahdet 68cm housut, joten Villahousukin sai omansa.

SINISET

2011-04-26T16:11:00.001+03:00

Pääsiäisen synttärikuvien koneelle pääsyä odotellessa laitan pari vanhaa kuvaa. Ensin Paljasjalkaisen kirjottu yöpaita, kun pinkit resorit vaativat saman värin saamista myös paitaan (pidin kyllä itseäni ihan höpsönä kirjoessani yöpaitaa, mutta ei se mitään). Pinkit resorit laitoin, koska Paljasjalkainen kinusi VAALEANpunaisia vaatteita. Alakuvassa isotädin vanhasta joustispaidasta ommeltu vaippa.

RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ

2011-04-21T15:01:00.001+03:00

Meillä riittää hulinaa pääsiäisenä, kun juhlimme Paljasjalkaisen synttäreitä. Leppoisaa pääsiäistä muille!

NORSUTAKKI

2011-04-19T10:12:00.001+03:00

Alkuvuonna havahduin siihen, että Paljasjalkaisen kauppatakki oli auttamattoman pieni. Olin syksyllä jatkanut aikanaan Sukkahukalle neulomaani ja huovuttamaani takkia neulotuin resorein, mutta jatkos ei riittänyt koko talveksi. Oli siis pikaisesti surautettava uusi takki. Samettikangas on muinainen kirppislöytö. Vuorikankaana on omasta kaavankokeilumekostani ylijäänyt puuvillakangas. Norsukankaan tilasin Etsystä kuvitellen sen harmaaksi. Siitä piti alunperin tulla omaan takkiini napit, mutta suunnitelma vaihtui havaitessani kankaan tähän takkiin sopivaksi ja omaani epäsopivaksi. Napit päällystin vanhanaikaisella metodilla: pingoitin pyöreän kangaspalasen vanhan napin päälle ja ompelin takaa kiinni. Koska en uskaltautunut kokeilemaan napinläpiä, ratkaisin napinläpiongelman letitetyllä puuvillalangalla (kirppikseltä sekin). Kaavan suurensin mittojen mukaan Gyntherin 80-90cm- kaavasta.

P.S. Takki on Aivan Itse napitettu.

BEN 10

2011-04-17T17:29:00.001+03:00

Poikalapset ovat vaikeita lahjottavia, mutta kun Sukkahukka sai kutsun viisivuotissynttäreille, päätin yrittää. Synttärisankari kuului olevan Ben 10-fani, enkä ollut milloinkaan edes kuullut moisesta. Onneksi Googlen kuvahaku auttoi. Piirsin kuvan paperin läpi, tummensin lyijykynällä takapuolen ja piirsin etupuolelta ääriviivat suoraan tukikangastetuille jämäpaloille niin, että lyijykynän jälki tuli tukikankaaseen. Tikkasin vain suoralla ompeleella arvellen, ettei pussukoita pestä niin usein että se haittaisi. Naaman yksityiskohdat kirjoin muliinilangalla. Pussukan kangas on ylijäämää omasta kaavankokeilumekostani (kangas JättiRätin halpislaarista). Nauhat syntyivät Sukkahukan yöpaidan ylijäämäsuikaleista, kangas Tallinnasta muinaiselta hamstrausreissulta.

Paljasjalkainen pikkuapulainen pääsi kiinni kynään.

KANOJA JA MUNIA

2011-04-16T22:37:00.001+03:00

REISSUDILEMMMA

2011-04-07T21:40:00.001+03:00

Kun neuloja lähtee viikoksi Lappiin, hän pakkaa mukaansa tietysti mukavimmat villasukkansa.

Reissukäsityö sen sijaan tuottaa ongelmia! Mikä on riittävän aivotonta lasten perässä kävellen neulottavaksi, mutta kuitenkin niin riittoisaa, ettei lopu kesken ?

KUMMIAISPEITTO

2011-04-03T23:27:00.002+03:00

Pääsimme kummeiksi ihanalle pienelle pojalle. Ystävälläni on neljä lasta, joille kaikille kummitäti on tehnyt peiton. Olen huokaillut heidän peittojaan ja ideaa kummitätipeitoista, joten heti kun kuulin saavani tämän kunniatehtävän, tiesin haluavani tehdä peiton ja aloin vimmatusti miettiä värejä. Ajauduin jämälankalaatikolleni ja käteni alkoivat poimia lankoja. Pohjaväriksi valikoitui Isohukan mammalta saatu violetti ja siihen lähti yhdistymään erinäisiä jämiä, pääasiassa 100% villaa, mutta muutama ohut sukkalankakin mukaan eksyi. Peitosta tuli juuri niin suuri kuin mamman lankaa riitti. Huovutin sen kevyesti koneessa ja pohjakankaaksi ompelin omasta kantotakistani jääneen palasen mustaa villakangasta. Kirjoin pohjaan lapsen syntymäajan ja nimen norosukista jääneellä langalla. Nyt minulla on vain pieni ongelma. En osaa elää ilman jämälankoja, joten lienee tarpeen lähteä kirppiskierrokselle..

Kortin kuva on kopio kirjasta. Paljasjalkainen väritti sen akvarelliliiduilla ja maalasi sen jälkeen pensselillä.

KEVÄTTÖITÄ

2011-03-31T16:15:00.001+03:00

Ompelin pitkät pätkät viirinauhaa, joka jäi vaiheeseen. Sen sijaan ompelin viirinauhan jämistä kevätlintuja. Kankaat ovat kirppikseltä löytyneestä muovikassillisesta retrokankaita. Siivissä mummun yöpaitaa, hamsteritädin tilkkuja ja vaippaompeluksista jäänyttä velouria. Helmet Biltemasta ja silmien napit kirppikseltä löytyneestä isosta kurkkupurkillisesta vanhoja nappeja.

Traktoritkin ovat valmiina kevätkylvöihin. Kangas Lasten Metsolasta, hamstrasin sitä oikein urakalla viime syksynä, kun kuvittelin ompelevani Villahousulle siitä haalarin. Vetoketjukammoni on toistaiseksi estänyt haalarin ompelun, mutta peruspaita sentään syntyi.

PS. Tiedoksi itselleni, joka tulen katsomaan vanhoja kuvia joskus tulevaisuudessa: traktoripaitaa ja peikkohousuja ei käytetty julkisilla paikoilla yhdistelmänä.

RAITAVAIPPA

2011-03-30T14:57:00.002+03:00

Kiinteäimuinen sisätäyttövaippa, leikattu joskus Paljasjalkaisen vaippa-aikoihin. Kankaat: Eurokankaan ruskeavalkoinen raitavelour (jämiä Paljasjalkaisen paidasta), sisäpinnalla turkoosi Jättirättivelour (Sukkahukan housunjämistä). Turkoosit nepit ja lisänepit Cuddletyyliin. Kaava lienee Cuddle tai M-koon Mummu. Etupuolen kuvaa ei ollut saatavilla, koska Villahousu on ajatustakin nopeampi vatsalleenkääntyjä.

VAUNUT

2011-03-28T11:29:00.001+03:00

Paljasjalkainen käy leikkipuistossa, jossa on näin ihanat vaunut lapsilla ulkokäytössä.

PALJON ILOA HELMISTÄ

2011-03-25T19:07:00.010+02:00

Puoli purkillista Bilteman helmiä muuttui kivoiksi koruiksi Paljasjalkaiselle ja minulle. Samalla ostosreissulla löysin ihanan lelun Villahousulle kirppikseltä 20 sentillä. Ai niin, unohtui. Paidan kangas JNY-ltä, housujen velour Jofotexiltä. Omat peruskaavat 100cm. Jofotexin 60cm oli lyhyempi kuin Triteksin 50cm, josta samalla kaavalla tuli reilut housut.

SINISUKAT

2011-03-24T21:56:00.004+02:00

Neuloin sukat yhteistyökumppanilleni kiitokseksi yhdessä kulkemastamme matkasta.

Silmukoita 64, lanka JättiRätistä muinoin hamstrattua ohutta ja kuulemma kestävää, puikot ohuimmat mitä talosta löytyy, aikaa 2 viikkoa. Varressa resori, kantapäässä vahvistukset. Koko tähdätty neljäänkymppiin. Kuvausalustana vanha vauvanpeitto Hamsteritädin varastoista meille kulkeutuneena.

JUNAPAITA

2011-03-23T21:16:00.002+02:00

Koneen kosahtamisen myötä kaikki valokuvat ovat ties missä, mutta onneksi ne sentään saatiin suurimmaksi osaksi pelastettua. Villahousun ensimmäisen puolen vuoden kuvien menetys olisi ollut tuskaista. Omien käsityökansioideni uudelleen muodostaminen ja järjestelykin on kamalaa, mutta yritän.

Ensimmäinen vastaan tullut kuva: Paljasjalkainen katselee nuohoojan työskentelyä Jofotexin junakankaasta ommellussa paidassa. Koko noin satasenttinen, hihansuista käännetty pitkästi sisälle kääntövaran mahdollistamiseksi. Vajaan vuoden käytöllä kangas on haalistunut ja nyppyinen, muotonsa se on pitänyt kyllä hyvin. Kelpo arkipaita siis edelleen. Housut kirppisaamutakista.

ARVONNAN TULOS

2011-03-22T21:19:00.003+02:00

Pahoittelen arvonnan viivästymistä! Tietokoneestamme hajosi kiintolevy ja korjauksen ajan olin satunnaisten kyläilynettailujen varassa. Tänään sitten sain koneen kotiin ja pääsin suorittamaan arvontaa. Laskin arpojen määrän (110 kpl), pyysin Sukkahukkaa ja Isohukkaa sanomaan kolme lukua tuolta väliltä, kirjoitin ne lapuille, levitin laput lattialle satunnaisessa järjestyksessä numerot lattiaa vasten ja odotin, minkä lapun Villahousu poimii. Lapussa luki numero 3, joka oli ensimmäinen kommentoija kolmella arvallaan. Tällä kertaa siis kannatti nähdä vaivaa ja hankkia ne kolme arpaa, LEPÄÄVÄ ESTEETIKKO. Värikkäät herkut odottavat nauttijaansa :)

Koska olen osallistunut myös viiden itsetehdyn tuotteen haasteeseen ja luvannut toimittaa Liljankukalle sekä Titalle jotain itsetehtyä ja he ilmaisivat kiinnostuksensa terveellisiin herkkuihin, lähetän heille niistä valikoituja paloja.

ONNEA voittajalle ja kiitokset kaikille osallistuneille! Herkkuja, kasseja ja rättejä tulee myyntiin myyjäisiin tässä vuoden mittaan. Kivoista myyjäisistä Varsinais-Suomen alueella saa mielellään vinkata.

Alienvaippa

2011-03-09T20:10:00.010+02:00

Mikähän siinä on, että vaikka lähipiiriin syntyvistä vauvoista kuulee tarpeeksi ajoissa ommellakseen tuliaisia, niiden ompelu jää silti viimeiseen hetkeen? Tämänkin vaipan saaja oli jo kuukauden ikäinen, eli aikaa viimehetken ompeluunkin oli ollut runsaasti. Osansa viivyttelyllä oli toisaalta kenties Villahousun vaippojen ompelun tuottama pakkopullaolo, sillä sekin vaippakasa kyllä leikkautui jo heti plussatestin jälkeen, mutta koko läjän ompelin silti kaksi viikkoa ennen synnytystä hiki päässä ja tympäännyin totaalisesti siihen puuhaan. Viimetippaisuuden syynä saattoi tämän vaipan kohdalla olla myös se, että sen käyttäjän äiti on tunnettu rakkaudestaan valkoiseen ja yksiväriseen, mutta koska vaippaa ei minusta kannata tehdä valkoisena ja itse olen huono tekemään yksivärisiä, jouduin taistelemaan itseni kanssa kuosikangasvaihtoehdoista. Nämä velourit olivat kangaskasani vaippakokoisista rääppeistä lähimpänä valkoista ja yksiväristä.

Viimetippaisuuden takia jouduin tarroittamaan vaipan, vaikka yleensä käytän neppejä. Monesti lainaamani neppipressi oli kuitenkin vaihteeksi omistajallaan (kiitos, Sari lainoista!) enkä ehtinyt kaverillakaan käväisemään. Kuvittelin tarravarastoni todellista suuremmaksi, mutta eihän siellä tietenkään pehmeää valkoista tarraa ollut. Mustaan oli siis tyytyminen. Tarrat asettelin Cuddletyyliin hiukan V-mallisesti, etutarrojen välissä on pieni aukko etukuminauhan toimivuuden takia.

Ruskea velour on ylijäämäpala Sukkahukan muinaisista housuista, kangas Jätti Rätistä. Sininen velour on kirppikseltä löytyneestä aamutakista. Kiinteänä imuna on muistaakseni kolme kerrosta Sukkahukan vanhaa collegehousua ja sisällä olevassa läpässä velourpäällisten välissä on vanhaa pellavaverhoa kirppikseltä ja mummuni vanhaa pellavapyyhettä. Takana on täyttöaukko lisäimua varten.

Ompelurauhan takasi Paljasjalkaisen sillä aikaa omatoimisesti askartelema onnittelukortti. Ensin siitä piti tulla vaippa. Sitten siitä tuli sarvikuono ja lopulta sukellusvene. Materiaaleina valmis pahvikortti, ylijäämätapettia Paljasjalkaisen huoneesta, akvarelliliidut siveltimellä levitettynä ja liimaa.

Villahousun ensimmäiset villahousut kauppasin samaan kotiin. Ruskeista luopuminen oli vaikeaa, sillä neuloin niitä synnytyslaitoksella supistusten kera ja ne olivat siksi niin rakkaat. Toisaalta kaikkea ei kannata säilöä, eikä käyttökelpoisia villahousuja varsinkaan. Kenties anon ne takaisin muistoksi, jahka ovat käyttöikänsä päässä. Pirtin Kehräämön hahtuvaa yksisäikeisenä, alle kakkosen puikot, silmukoita 97, kantapäävahvistetut haaraosat.

Vihreä Villatakki

2011-03-06T11:43:00.003+02:00

Sukkahukka ei enää huoli päälleen äidin ompelutekeleitä, mutta neuleet kelpaavat sentään vielä. Törmätessäni tähän lankaan Pirtin kehräämöllä vuotuisella kesäreissulla vuonna 2009 tiesin heti, että tästä on tuleva lempivillatakki Sukkahukalle. Lanka on liukuvärjättyä erikoiserää, 100% ehtaa pässinpökkimää.

Peitto ja pöksyt

2011-03-06T11:23:00.003+02:00

Neuloin tilkkuja kulkiessani opiskeluaikana junalla neljä tuntia viikossa. Junat olivat jo silloin aina myöhässä, joten aikaakin junassa istumiseen kului yleensä enemmän. Palkitsin itseäni myös ahkerasta opiskelusta sallimalla itselleni neulontahetken iltaisin. Tilkkujen teko on aloitettu vuonna 1998 ja peitoksi asti ne yhdistyivät vuonna 2003 Sukkahukan synnyttyä. Tilkkuja on edelleen yhdistämättä kolme kertaa tämän peiton kokoinen määrä. Tätä voisi ehkä kutsua jo ikuisuusprojektiksi.

Peiton päällä on Villahousu uusissa villahousuissaan. Lankana JättiRätistä ostettua venäjänkielistä merinolankaa, hyvin toimii vaippakäytössä.

Murukarhu

2011-03-02T21:58:00.002+02:00

Olen muistaakseni hehkuttanut tätä Rosa Matildan Muru-neulosta ennenkin, mutta teen sen taas. On ehdottomasti parasta löytämääni kangasta ikinä. Tämä peruspaita taistelee Paljasjalkaisen lempipaidan arvonimestä viidakkopaidan kanssa. Housut: ruskeat velourpöksyt omalla kaavalla kirppikseltä löytyneestä aamutakista.

Huivit naftaliinista

2011-02-28T08:55:00.007+02:00

Kaivoin blogiarkistointia varten vanhoja huivejani laatikon uumenista. Huivit ovat aikajärjestyksessä vasemmalta oikealle. Värimaailmani näyttää säilyneen samoissa sävyissä vuosien mittaan.

Palmikkohuivi on vuodelta 1996, seiskaveikkaa laadun aikakaudelta. Pörröhuivi on kudottu Brion lastenkangaspuissa, loimena käsinvärjättyä Pirtin kehräämön villalankaa, kuteena joku muinainen Novitan pörrölanka. Karstattu koiran harjalla. Sininen huivi on kudottu samaan loimeen, mutta loimen lisäksi myös kuteena on samaa Pirtin kehräämön villalankaa. Tätäkin on hiukan karstattu pörröiseksi.

Raitahuivi on neulottu Louhisaaren lampaiden mielettömän upeasti käsinvärjätystä 100% villalangasta (parasta lankaa ikinä!), raitavärinä Maijaa. Ajalta ennen liukuvärjättyjä tavislankoja.

Harmaa pampulahuivi on jotain tunnistamatonta villaista kirppislankaa, toisessa päässä reikä huivin läpipujotusta varten. Pelästyin huiveja laatikosta nostellessani, että mikä ahmattikoi on vieraillut huivissa, ennen kuin muistin, että reikä on siinä tarkoituksella. Ruskea huivi on helmineuletta, Pirtin luonnonmustaa villalankaa. Beige huivi on Ziinan Kevät-huivi kirppikseltä löytyneestä norjalaisesta villalangasta. Valmistuttuaan v.2006 se syrjäytti muut huivit ja on sittemmin käytetty reikäiseksi.

Sininen huivi on v.2009 Sanna-joulupukin tuomasta, käsinvärjätyn näköisestä villalangasta. Ohjeena Roosa-huivi.

Arpajaisiin ehtii vielä :)

vauvaonnittelut

2011-02-26T14:31:00.008+02:00

Kunnon hamsterin tunnistaa siitä, että hän ei heitä mitään pois. Vauvaonnittelukortti ja näperrysrätti syntyivät lähes kokonaan jätepaloista. Kortissa on pääasiassa PUL-tilkkuja, näperrysrätissä vaippaompeluista jääneitä velour- ja joustofroteetilkkuja. Näperrysnauhoina kierrätettyjä kengännauhoja, mummun vanhoja kanttinauhoja, mainosavainnauhasta saksittuja paloja ja jokunen uusi nauhanpätkä.

Arpajaiset edelleen voimassa :)

Mamman huivi

2011-02-24T10:26:00.007+02:00

Isohukan mamma on ollut innokas käsityöntekijä, mutta ei enää pysty tekemään itse käsitöitä. Sain häneltä taannoin ison kasan ihanaa villalankaa. Tein hänelle tuosta langasta jo yhden huivin, mutta unohdin tehneeni, joten tein hänelle vielä uuden 90-vuotislahjaksi. Ehkä huiveja ei kuitenkaan voi olla liikaa..

Tästä lähdettiin: huivi mytyssä ennen silitystä (minä en neuleita pingoittele, silitys ajaa huiveissa aivan saman asian)

..ja tällainen siitä sitten tuli:

Neulottu Baktus-huivin ohjeella päästäsävelletyin pitsireunuksin.

PS. muistakaa osallistua arpajaisiin!

ARPAJAISIA

2011-02-23T14:30:00.009+02:00

Lupasin arpoa jotain itse tehtyä, kun 1000 kävijän raja menee rikki. Tänään se sitten poksahti. Valitse suosikkisi ja voit voittaa sen omaksesi kommentoimalla tähän postaukseen. Arvon yhden henkilön, joka voittaa toivomansa setin. Lisäarvan saa linkittämällä tiedon arpajaisista omaan blogiin ja lukijat vielä yhden arvan. Kerro kommentissasi, minkä alla olevista palkinnoista haluat ja monellako arvalla osallistut. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 13.3.

HUOM: koneen tilttauksen vuoksi arvonta suoritetaan koneen selvittyä käyttökuntoon. Siihen saakka saa osallistua. En täten pysty julkaisemaan kommenttejakaan siihen mennessä, mutta julkaisen nekin sitten ennen arvontaa.

Värikkäät herkut

Terveelliset herkut (lähetän muffinssin ilman täytteitä)

Puuvilla-pellavarätti ja muovikassin kaavalla tehty kauppakassi (kankaassa lieviä värivirheitä)

Onnea arvontaan!

Myös Unikuu arpoo ihanuuksia :) ja PikkuJekku myös

norosukat

2011-02-21T15:59:00.005+02:00

Ostin taannoin käsityömessuilta unelmaihanaa ja pitkäänkuolattua Noron sukkalankaa. Harkitsin ostosta tarkkaan, sillä lanka oli kallista, mutta sorruin kuitenkin. Neulominen kesti ikuisuuden, mutta lopputulosta kannatti odottaa ja rakastuin sukkiini heti. Jämistä tein Roosa-huivin (helppo, suosittelen!)

Neuloessa jo kummastelin langan ohuutta, mutta arvelin sukkalangaksi nimetyn langan kestävän. Kestihän se kyllä - kuukauden. Vain Lanett on hajonnut sukkakäytössä nopeammin.

Muffinssihurahdus

2011-02-19T14:34:00.007+02:00

Leikkiruuat ovat meillä olleet lasten suosituimpia leluja jo pari vuotta. Niillä leikkivät tytöt ja pojat, 1 - 8-vuotiaat. Potentiaalisia tulevia synttäreitä ennakoiden tein läjän muffinsseja: virkkasin, neuloin, ompelin ja yhdistelin eri tekniikoita. Olen huono tekemään vain yhtä, joten niitä tulikin sitten aika monta. Pari on tainnut jo leikkiinkin eksyä.

Erilaiset materiaalinjämät ovat leikkiruoka-askartelijan aarreaitta. Näissä on sekalaisia kirppislankoja ja kangasjämiä: villaa, puuvillaa, mohairia ja tekokuituja. Napit ovat kirppislöytöjä, helmet Hamsteritätini pelastamasta, sadoin helmin kirjaillusta rikkinäisestä paidasta. Ruokien täytteenä on saumurisilppua.
Muoks. Huhhuh, kävijöitä on ollut 700 viikossa. Arvon jotain itse tehtyä, kun tuhat kävijää tulee täyteen (tai siis laitan sen käyntiin). Siihen asti saa ehdottaa, mitä arvottaisiin :)

Maatilapaita

2011-02-18T11:02:00.003+02:00

Maatilapaita on ollut käytössä lähes vuoden. Kangas on hivenen haalistunut, mutta nypyn nyppyä siinä ei ole. Kangas on Jofotexiltä, kaava on jostain muinaisesta Ottobresta muokattu Paljasjalkaisen muodoille sopivaksi. Paljasjalkainen on myös pitkäselkäinen, joten paidan vartalo-osa on 116cm kaavalla, hihat on 98cm kaavalla. Hihaa on jatkettu sitten niin pitkästi kuin kangasta riitti sekä ommeltu hihansuista kaksinkerroin pitkällä käänteellä kasvunvaran mahdollistamiseksi. Helmasta tuli heti valmiiksi hiukan lyhyt, koska huomasin kankaassa reiän vasta leikkauksen jälkeen ja se piti piilottaa helmataitteen alle. Yksi lempipaidoista tämäkin.

Palloja ja oliivia

2011-02-15T08:30:00.002+02:00

Olin säilönyt tätä kuvaa "joskusblogattavien kansiossa" jo jonkin aikaa odottamassa muita arkivaatteita, mutta kun ystäväni, kanssahamsterini ja kangaskimppatilaajani Lepäävä Esteetikko bloggasi samasta kankaasta ja samalla lapsitekeemuumipalapeliä-idealla http://oliona.blogspot.com/2011/02/pelastettu.html , niin pakkohan se on tämäkin tänne laittaa.

Peruspaita hupparin kaavalla, jota olen käyttänyt jo kaksi vuotta Paljasjalkaisen paitakaavana aina tarpeen mukaan hihoja ja helmaa pidentämällä. Olisi jo syytä piirtää uusi kaava, ettei joka kerta tarvitsisi mittailla vanhoja vaatteita kangasta leikatessa! Kangas on Mjukatygeriltä, kudottua interlock-neulosta, joka laadultaan ja ihanuustuntumaltaan painii samassa sarjassa Muruneulosten kanssa ja on Murun jälkeen hyvänä kakkosena lempikangasmateriaalieni listalla. Tilasin tätä jo alesta lisääkin omiin ompeluksiini.

Housut ovat omalla, laiskan ompelijan sivusaumattomien housujen kaavalla. Tallinnantuliaisjoustista, joka väriltään meille sopimattomana on odotellut ompelijaansa. Housuissa on violetit resorit ja junamerkki resorin ja kankaan yhtymäsaumassa.

PS. Joku ystävällinen voisi kertoa, kuinka teen vähemmän kökön linkin. Tiedän sen jostain lukeneeni, mutta en nyt löydä.

Tyttöompelus

2011-02-15T08:25:00.001+02:00

Kun kolmen pojan äidin lapsi saa kutsun tyttösynttäreille ja lahjatoiveena on pehmolelu, millä todennäköisyydellä lahja tehdään itse innosta hihkuen?

Koiran malli ja idea on kopioitu törkeästi Tallinnasta ostetusta pehmokoirasta. Kukallinen pussilakana on mummuni jäämistöstä, kuono äitini vanhaa rantamekkoa, korvissa kirppispaidasta tehdyn lapsen paidan jämätilkkuja, jaloissa vaippaompeluksista jäänyttä velouria ja hännässä hamsteritätini Miraakkelista pelastamia kukka- ja ruututilkkuja (leikkuujämiä nekin). Silmänä on vanha nappi, kirjottu muliinilangalla. Täytteenä saumurisilppua ja vanua. Sukkahukka sormivirkkasi vielä kirppislangasta koiralle lilan remmin.

Tätä koiraa myös Paljasjalkainen himoitsi niin paljon, että kun tein mekkooni puolipyöreät taskut, hän oli repiä ne irti leikkikoirantarpeessaan.

Ystävänpäivätervehdys!

2011-02-14T08:01:00.000+02:00

Ikuisuusprojektipaita

2011-02-13T07:00:00.000+02:00

Koska matkoilta kuuluu aina ostaa lankaa riippumatta siitä, onko lanka oman väristä tai materiaalista, ostin kilon lankaa Dubrovnikista vuonna 2006. Kiire kun oli, en ehtinyt miettiä ostostani ja mietin vain jälkikäteen, mitäköhän vyötteessä oleva 50% PAC mahtoi tarkoittaa. Arvelin sen jonkinlaiseksi tekokuiduksi, mutta en suonut asialle sen kummempaa ajatusta. Aloin odottaa Paljasjalkaista. Neuloin paitaa kainaloihin asti ja totesin, etten voi tehdä päätöstä tarvittavasta paidanpituudesta ison mahani kanssa. Paljasjalkainen syntyi. Menetin ajattelukykyni enkä siten kyennyt miettimään kainalokavennuksia saati kauluksen kavennuksia. Aika kului. Päähäni välähti, että kenties PAC onkin inhoamaani akryylia, joka nyppyyntyy silmänräpäyksessä. Totesin myös värin kasvoilleni epäsopivaksi. Tekele hautautui laatikon syövereihin. Vuonna 2010 totesin sen vievän liikaa tilaa laatikon pohjalla ja päätin jatkaa sen loppuun. Neuloin kappaleet ja totesin paidan niin tylsäksi, että siihen olisi aivan välttämätöntä keksiä jotain jujua, mutta en keksinyt, mitä. Syksyllä 2010 olin virkannut reunuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin pannulapuista kantoviittaan ja päähäni välähti virkata tähänkin tylsäpaitaan pitsireunat. Villahousun syntymä hiukan hidasti virkkuuta, mutta se valmistui! Käyttöön asti se ei vieläkään ole päässyt tylsän värinsä sekä vauvamakkaroideni vuoksi, mutta kenties jonain päivänä. Mutta eipähän vie enää tilaa lankalaatikossa :)

rätti

2011-02-12T22:00:00.000+02:00

Rätti on minusta hauska sana. Siitä tulee mieleen joku ruma ja lötkö tuote. Rätti on mitä parhainta neulottavaa silloin, kun aivoja ei ole käytettävissä, esim. lapsia nukutettaessa, autossa istuessa (pyöröpuikoilla tai bambuisilla ettei tule vahinkoja) tai satuja lukiessa.

Keittiöräteistä suosikkini on puuvillan ja pellavan yhdistelmä. Koska meillä niitä on jo kotitarpeiksi, tämä rätti kirppislangasta valmistui odottelemaan myyjäisiä. Ainaoikeaa 42s., reunassa ketjusilmukoita. Tällä tekniikalla saisi myös kauniin keittiöpyyhkeen käsipyyhkeeksi.

Olen onnellinen kävijämäärästä. Blogi on ollut olemassa vasta vuorokauden ja kävijöitä on jo 222! Kiitos ja kumarrus!

Uneksujat

2011-02-11T21:58:00.000+02:00

Itselle surautin tammikuussa uuden lempitunikan lempikaavallani Farbenmixin Imkellä rankkakätisesti muokattuna. Kangas on jälleen Triteksin löytöjä, ostin samaa kuosia neljässä värissä. Kuulin jälkikäteen sen olevan Nanson luomukangasta ja jäin harmittelemaan kun en ostanut enempää... Onneksi ihanatäti asuu vieressä niin tulee ehkä toistekin (tai kolmannesti) poikettua.

Viidakkopaita ja arkihousut

2011-02-11T15:10:00.000+02:00

Aikana, jolloin kuvioveloureja ei vielä ollut saatavilla nykyisessä määrin, tämä Ikasyriltä tilattu viidakkovelour oli luksusta. Paita onkin Paljasjalkaisen lempipaita. Viidakkovelour on onneksi niin hyvälaatuista, että sen päätyminen tehokäyttöön ei haittaa lainkaan. Housut ovat Tallinnasta muinoin hamstratusta joustiksesta ajalta juuri ennen Sukkahukan äidinompelemistavaatteistakieltäytymistä.

Ja ei, meillä ei ole julkisesti sallittua konttailla pöydillä. Lapset silti joskus tekevät niin ja tarjoilevat samalla äidille sopivia takaapäinkuvausmahdollisuuksia.

Iisakinkirkkohaalari

2011-02-11T12:57:00.000+02:00

Ompelin syksyllä tätä haalaria Villahousulle kuin Iisakin kirkkoa konsanaan. Kangas oli huolella valittua ja paljon rakastettua velouria Saksasta (nykyisin tätä saa Ikasyriltä). Kaavaksi valitsin epäonnekseni jonkun ylileveän Ottobre-kaavan vuosituhannen alusta. Olin piirtänyt kaavan 74-senttisenä, mutta tilaamani puolimetrinen ei jotenkin käsittämättömästi riittänyt, joten jouduin piirtämään pienemmän. Jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin viisasta ommella vauvalle yksivetoketjuista haalaria, jonne lötkö vauva pujotetaan yläkautta, mutta kukapa silloin kahden lapsen äiti nyt olisi sellaista voinut hoksata. Vetoketju oli ensimmäinen ompelemani, samoin vuoritettu vaate. Vuorikangas (JättiRätin halpalaarista) oli kahden edestakaisin liukuvan kankaan ja sisävanun yhdistelmä, joka yhdistettynä venyvään velouriin oli kohtalaisen haastavaa ommeltavaa. Noudatin orjallisesti ompeluohjeita -vaikka maalaisjärkeni sanoi toista- harsin, ompelin ja totesin ommelleeni hihat pussiin. Purin. Kirosin. Harsin ja ompelin uudelleen. Huokailin ja söin suklaata. Isohukka ihmetteli käsityöharrastuksen mukarentouttavuutta. Mutta se valmistui ja pääsi käyttöön ja on ollut jopa sopiva. Ja ihana.

Peikkosia

2011-02-11T12:31:00.001+02:00

Hamsteroitsin Triteksin halpamyynnistä välipäivinä peikkojoustista. Kangas ei ollut aivan makuuni, mutta kun halvalla sai... Kankaan kakkoslaatuisuus näkyy lievänä sävyerona, joka ei käytössä haitanne. Päätyivät käyttöön Villahousulle sekä Paljasjalkaiselle.

Talvitunnelmia

2011-02-11T11:42:00.000+02:00

Kummisetäni uppotukista tekemä lyhty.

Takapihan risuista pannunalunen ulkokäyttöön.

Taitokeskus Juseliuksessa askartelemani koristesydän olohuoneen ikkunaan. Kanaverkkoa ja pellavarouhetta.

Vaipoista kaikki alkoi

2011-02-11T10:35:00.000+02:00

Oikeastaan käsityöurani alkoi neuleilla aikana ennen lukemaan oppimista, mutta varsinainen käsityöntekoräjähdys tapahtui Paljasjalkaisen vaippaompeluksiin hurahtamisen myötä. Sen jälkeen materiaalivarastoni ja käsityötuotteliaisuuteni ovat N-kertaistuneet ja myös taidot ovat kasvaneet sen verran, että olen rohkaistunut ompelemaan myös vaatteita. Tietokoneen syövereissä valokuvat käsitöistä joutuvat hukkaan, joten toivon niiden pysyvän paremmin tallessa blogimuotoisena. Ilahdun kommenteista!

Kuvassa olevat vaipat ovat Villahousulle ommeltuja, juuri pieneksi jääneitä. Syy niiden joutumiseen ensibloggauksen uhriksi on oma vastarannankiiskeyteni trendejä kohtaan. Olen aina kulkenut trendien perässä, joten kun lehdessä on juuri kirjoitettu bloggauksen nykyisestä epätrendikkyydestä, on selkeästi aikani tullut. Mikäpä siis sopisi paremmin myös ensimmäiseksi blogikuvaksi kuin vanhat vaipat?

Vasemmassa rivissä ovat uusista kankaista ommellut vaipat. Parhaiten kuosinsa ovat pitäneet Viidakkovelour ja Jättirätin raitavelour. Myllymuksujen omppujoustis on kulahtanut. Keskirivissä kierrätyspaitoja ja -aamutakkeja. Ylhäällä joustofroteepaita kirppikseltä. Keltainen kissavaippa on oma yläasteaikainen lempipaitani (nolous!!). Ruskeat ovat velouraamutakkeja. Oikeanpuoleisin rivi koostuu vintagefroteista. Ylimpänä mummuni vanha flanellikangas, keskirivissä kissapyyhe, alimpana pääsiäishenkinen flanellityynyliina. Sekä villasukkani :)