SYYSKIERRÄTYSTÄ

Täydellisen hyödyllistä roskista. Ylijäämätilkkuja vaippaompeluksista, rikki menneet toppahousut ja kuminauha vanhasta twist-narusta. Kiitos Minnalle tilkuista!

KÄRPÄSSIENISYNTTÄRIT

Paljasjalkainen sai kutsun tyttökaverin synttäreille kärpässienikortilla. Siitä sain idean ommella lahjaksi asusteet kärpässieniteemalla. Itsellekin olisi samanlainen huivi kelvannut, mutta palleronauha loppui pahasti kesken. Pitänee suunnata Tallinnaan... Nauhat siis Tallinnasta, pipokangas hartaasti säästeltyä Mjukatygerin neulosta ja trikoo Jätti-Rätin palalaarista.

SUKULOIMASSA

Blogini vuosirytmiin kuuluu kesän hiljaisuus Elämästä johtuen. Pyrin pitämään blogia stressittömästi, joten välillä tulee enemmän juttuja ja välillä vähemmän. Stressitöntä aikaa kävimme poikien kanssa viettämässä myös sukulaisten luona. Pojat pääsivät koristelemaan kummisetäni peräkärryä, itse osallistuin tätieni kanssa etsimällä osuvia tekstejä lehdistä. Sain kuvan käyttäjänsä päällä myös yhdestä harvoista kesän käsitöistä, raitahuivista. Tiskirättikudin oli luonnollisesti myös mukana matkassa.

KESÄN YLLÄTTÄMÄ

Olen hyvin surkea ennakoimaan vuodenaikojen aiheuttamia ompelutarpeita. Juuri kun aloin saamaan valmiiksi kevään projektiani, päiväkotivaatteita, tulikin yllättäen kesä ja kesäiset vaatetustarpeet. Viikonloppuna havahduin siihen, että lapsilla ei ole lippiksiä, ja hädissäni pyöräytin pari kokeeksi. Pöllölippis jäi asumaan Villahousun päähän, siitä ei luovuttu edes yöksi. Ötökkälippiksen oleellisin osa oli kymmenen viivaa lipassa. Tämä tärkeä asia tarkistettiin ennen kuin lippistä edes kokeiltiin päähän. Kaavan piirsin kaupan lippiksestä (joka oli niin pinttyneen likainen, ettei sitä enää kehdannut kyttää) ja kikkailin saumanvarojen ja kuminauhojen kanssa saadakseni istuvahkot lakit. Pöllökankaan olen tilannut reppua varten (jota ei koskaan tullutkaan) ja ötökkäkangas on kaverilta saatu vanha tyynyliina.

JÄMÄPALLOT

Onneksi olin hommannut Majapuun pallokangasta riittävästi, jotta siitä jäi vielä oman mekkoni jälkeen melkein ainekset Villahousun huppariin ja housuihin. Ihan hiukkasen jouduin jatkamaan autokorjaamokankaalla, mutta oikeastaan parempi niin. Yksi puute näissäkin housuissa taas on. Vain yksi tasku! Veljekset jaksavat kadehtia toisiltaan jopa sitä, että toisella on housuissaan yksi tasku enemmän. Mutta kai sitä äitikin joskus saa laiskotella, edes taskujen määrässä.

Pallero alkaa olla räjähtämispisteessä, tilauslistalla olisi uusi. Kukahan tekis?

YLEISLAUTASLIINAT

Pelastin kerran roskistuomiolta naapurin rouvan vanhat verhot, joista tuli tosi hyviä, kaikkien astioiden kanssa sopivia lautasliinoja niin reilu kasa, ettei tarvitse nuukailla. Nyt on vain sellainen ongelma, että pitäisi keksiä, mihin tunkea kaikki vanhat paperiset lautasliinat, jotka nykyisin vain vievät tilaa laatikossa...

AUTOKORJAAMOSETTI

Olen jo tovin kironnut itseäni, kun olen mennyt totuttamaan lapset taskullisiin housuihin. Taskujen teon vaivalla kun ompelisi jo monet pöksyt. Keksinkin kokeilla, josko yksitaskuiset housut kelpaisivat, mutta näemmä kaksivuotiaskin osaa jo laskea, kun heti tuli valitusta toisen taskun puuttumisesta. Housut leikattuani muistin, että korjauspinossa (jo neljättä vuotta...) oli kirppikseltä ostamani velourpaita, jossa oli tosi pitkät puhvihihat. Hihan pyöriöt uudelleen muokkaamalla sekä hihoja hiukan lyhentämällä sain vähällä vaivalla juuri passelin paidan ja lyhennyspätkästä riitti kangasta vielä taskusta näkyvään osaan. Leikkasin vielä leikkuujätteistä pari sopivaa kuvaa ja tikkasin suoralla laiskurinompeleella kiinni paitaan. Setistä tuli mieluinen (sitä taskun puutetta lukuunottamatta) ja minusta oikein pirteä. Ihana autokorjaamokangas Majapuulta.

LUMINEN MUISTO

Ihan pieni hetki sitten otettuja kuvia ompeluista. Alkuvuodesta tein kesämekon, jonka raportoiminen tänne blogiin tuntui hassulta keskellä talvea. Nyt sitten tuntuu hassulta laittaa noita kuvia tänne, kun ulkona loiskitaan kuravellissä.

Kesämekko ja kirahvipaita (92?), kankaat Triteksiltä, kaavat omia kehitelmiä. Keltavalkoinen resori Majapuulta. Paitaa on nyt pesty muutaman kerran, ja edelleen kunto on uudenveroinen. Ihanaa, että vielä löytyy hyvälaatuistakin trikoota maailmasta!

KADEHDITUT TYLSIMYKSET

Jotkin ompelukset ovat sellaisia, että kaikki into katoaa jo alkutekijöissään, ja hammasta purren tekeleet vääntää loppuun. Nämä olivat juuri sellaisia. Ylimmässä kuvassa yökkäri Villahousulle. Käytin jälleen laatikossa lojuneita, joskus vuosia sitten puoli-ilmaiseksi ostamiani, "näistävoijoskustehdäyökkäreitä"- kankaita. Raitainen tunika oli joululahja anopille. Lupasin tehdä hänelle sopivat kaavat ja tämä tunika oli ensimmäinen kaavakokeilu. Piirsin kaavat hänen vanhasta Marimekkopaidastaan, mutta heti saksien napsautettua kankaan paloiksi, tajusin kappaleet typerän mallisiksi ja ompeluinto lopahti siihen. Harmi, että kaavasilmäni on hitaampi kuin saksikäteni! Sovittelujen ja kokeilujen kautta saatiin kuitenkin lopulta jonkunmoinen vaate aikaiseksi, ja tuumin, että epäonnisenakin se käy yökkäriksi. Eipä auta muu kuin jatkaa kaavan kehittelyä. Ensi jouluksi sitten sopiva!

Niin, se kadehdinta-osuus. Kymmenenvuotias valitti suureen ääneen, että hän olisi halunnut itselleen vaatteita juuri näistä raitakankaista. Hän, joka viimeisen neljän vuoden aikana on pitkin hampain sietänyt ompeluksiani, eikä pipoja, kalsareita ja yökkäreitä lukuunottamatta ole huolinut mitään ompelemaani. Jippii ja hurraa! Ompelu-urani lasteni vaatetuksen parissa ei ehkä sittenkään ole vielä tuhoontuomittu!

TÄHDELLISIÄ

Samalla sabluunalla eri pohjille. Mielikuvituksetonta ja tylsää, mutta ah, niin palkitsevaa, kun kymmenenvuotias toteaa ompeluksista:"äiti nää on siistejä!".

Vaaleanpunainen pipo vanhasta velourpaidasta, pinkit applikaatiotilkut aamutakista, harmaa ja musta tosi napakka interlock Jättiksen palalaarista. Yökkärikankaat samasta paikasta. Olen iloinen päästessäni niistä eroon, kauan ne ovatkin jo mieltä kaivertaneet tylsyyksissään kangaslaatikon täytteenä.

NAPPITUNIKA

Kaavakokeilu + kesken loppunut Jätti-Rätin palalöytö + lakanapitsit, jotka eräs myyjäisissä tapaamani ihana rouva oli juuri toimittanut käyttööni kaappinsa kätköistä + mielettömän ihania vanhoja nappeja Kontista. Malli ei ihan natsannut, mutta  yksityiskohdat paikkaavat loistavasti istuvuuden puutteet. Tykkään. (ja toivon, ettei kangas päästä pesussa ihan hirveästi väriä...)

PALLOTUNIKA

Ompelin läjän kaavakokeiluja uskaltautuakseni leikkelemään tätä lempparikangastani. Aika tyytyväinen olen lopputulokseen, mutta seuraavaan täytyy kaulusta vielä vähän pienentää. Koko on hiukan väljä, mutta en viitsinyt pienentää, kun veikkaan kankaan vielä kutistuvan esipesusta huolimatta. Kaavan pohjana Wind-tunika, kaulusta kavennettu. Pallot Majapuulta, taskut vanhasta puuvillaneuleesta. Kuvaajana Sukkahukka. 

SISARUSVAATTEET

Ostin kauan sitten Metsolan traktorikangasta tehdäkseni Villahousulle siitä kokohaalarin. Sitä päivää ei koskaan tullut, mutta tuli päivä, jolloin kangas huusi päästä käyttöön. Samaan aikaan Paljasjalkainen keksi toivoa itselleen hupparia raitakankaasta, jonka pelastin joskus kauan sitten Lepäävän Esteetikon muuttosiivouksen tieltä. Kääntelin ja vääntelin kankaita ja kaavoja ja leikkasin niistä kaksi hupparia, housut, paidan ja lopuista taskuja. Muutama hassu tilkku jäi jäljelle. Kappaleet leikattuani iski paniikki. Yhden vetoketjun olin aiemmin ommellut ja nyt olin mennyt leikkaamaan RAITAkankaasta hupparit. Henkeä pidätellen ja tukikankaita silitellen sain kuin sainkin vetoketjut ommeltua, ja voi sitä ylpeyttä, kun raitojen kohdistuskin onnistui! Poikien ilo taskuista on myös melkein ylitsepursuavaa. Näistä tuli ehdottomat lempivaatteet.

Samettihousut ompelin serkkuni vanhoista sammareista, joihin jätin kaikki vetoketjut ja napit sun muut, leikkasin vain sivusaumoista pois kangasta. Lahkeista tuli jo aiemmin laukku.