AUTOKORJAAMOSETTI

Olen jo tovin kironnut itseäni, kun olen mennyt totuttamaan lapset taskullisiin housuihin. Taskujen teon vaivalla kun ompelisi jo monet pöksyt. Keksinkin kokeilla, josko yksitaskuiset housut kelpaisivat, mutta näemmä kaksivuotiaskin osaa jo laskea, kun heti tuli valitusta toisen taskun puuttumisesta. Housut leikattuani muistin, että korjauspinossa (jo neljättä vuotta...) oli kirppikseltä ostamani velourpaita, jossa oli tosi pitkät puhvihihat. Hihan pyöriöt uudelleen muokkaamalla sekä hihoja hiukan lyhentämällä sain vähällä vaivalla juuri passelin paidan ja lyhennyspätkästä riitti kangasta vielä taskusta näkyvään osaan. Leikkasin vielä leikkuujätteistä pari sopivaa kuvaa ja tikkasin suoralla laiskurinompeleella kiinni paitaan. Setistä tuli mieluinen (sitä taskun puutetta lukuunottamatta) ja minusta oikein pirteä. Ihana autokorjaamokangas Majapuulta.

SYKSYN SATOA

Nämä vaatteet olivat alkusyksyn ompeluinnostuksen tulos. Ainakin kaksi vuotta olin hautonut tätä ihanaa Mjukatygerin palloneulosta Täydellisen kaavan puutteessa. Taisin ostaa sitä alunperin itselleni housukankaaksi, mutta onneksi maltoin odottaa. Kun Täydellinen kaava vihdoin löytyi, pääsin vauhtiin ja leikkasin samantien koko kankaan kappaleiksi. Puolitoista metriä sitä taisi alunperin olla, aika riittoisa kangas! Vaatteiden ompelussa tuskailin kauan (siis oikeasti Kauan!), kunnes hoksasin putsata ompelukoneeni. Sitten alkoikin sujua... Nämä olivat ennsimmäiset tekemäni pallotaskukokeilut, käyttäjien palautteesta päätellen tuskin viimeiset. Vielä kun uskaltautuisi vetoketjullisen hupparin ompeluun!

Palloneulos siis Mjukatygeriltä (tällä viikolla sitä oli hetken taas myynnissä ja loppui aivan liian nopeasti!), hupparin vuori Jättirätin tilkkulaarista, toinen ruskea paita Jättirätin interlockia, toinen omasta vanhasta ribbipaidastani, pienet mustat housut Isohukan siskon rikki menneistä farkuista, isommat mustat velourhousut omista, rikki menneistä kotihousuistani, pilvihousut Ikasyrin velourista. Muut jämät tilkkulaatikosta ja ompelumerkki Majapuulta.

JÄMÄLANKAHAALARI KAVEREINEEN

Neuloin haalarin osat valmiiksi jo Sukkahukan vauva-aikoihin, mutta lankojen päättelyssä oli niin suuri urakka, että se jäi kesken. Paljasjalkaista odottaessani siirsin sen laatikkoon, jonka päällä luki "ikuisuusprojektit". Villahousun täytettyä vuoden, muistin keskeneräisen tekeleen. Hiuksia raastaen päättelin ja päättelin ja päättelin lankoja ja itkin päättymätöntä urakkaa, kunnes ihana nettituttu muistutti, että langathan voi päätellä ompelukoneen siksakilla. Hihanpaikathan tässä haalarissa jo olikin siksakattu ja leikattu auki, joten samalla systeemillä sitten päättelin loputkin miljoona lankaa. Mummu kääntyköön haudassaan, mutta sainpas valmiiksi! Langat ovat kaikenlaisia villalanganjämiä: omia, perittyjä ja kirpparilta haalittuja. 

Melkein jo meinasi mennä hermot talven antaessa odottaa itseään. Ajattelin jo, että haalari -kirpparilta hamstrattuine huopikkaineen- jää lopulta kokonaan käyttämättä kun ei ole tarpeeksi kylmä. Taisin olla hamsterointeineni myös osasyyllinen talven viivästymiseen. Vaan tulihan se talvikin sieltä lopulta onneksi ja villat pääsivät käyttöön. 

Ehkä voisin harkita vihdoin uskaltautumista applikoimaankin, kun olen näemmä näin hienon sydämen jo ala-asteella saanut aikaiseksi. Sydän sijaitsee ompelemani luistinkassin kyljessä.

Poikien mummu ja pappakin saivat joulupukilta lämmikettä jaloilleen. Steppiä ja Regiaa.

REISSUDILEMMMA

 Kun neuloja lähtee viikoksi Lappiin, hän pakkaa mukaansa tietysti mukavimmat villasukkansa.

Reissukäsityö sen sijaan tuottaa ongelmia! Mikä on riittävän aivotonta lasten perässä kävellen neulottavaksi, mutta kuitenkin niin riittoisaa, ettei lopu kesken ?

RAITAVAIPPA

Kiinteäimuinen sisätäyttövaippa, leikattu joskus Paljasjalkaisen vaippa-aikoihin. Kankaat: Eurokankaan ruskeavalkoinen raitavelour (jämiä Paljasjalkaisen paidasta), sisäpinnalla turkoosi Jättirättivelour (Sukkahukan housunjämistä). Turkoosit nepit ja lisänepit Cuddletyyliin. Kaava lienee Cuddle tai M-koon Mummu. Etupuolen kuvaa ei ollut saatavilla, koska Villahousu on ajatustakin nopeampi vatsalleenkääntyjä.

Peitto ja pöksyt

Neuloin tilkkuja kulkiessani opiskeluaikana junalla neljä tuntia viikossa. Junat olivat jo silloin aina myöhässä, joten aikaakin junassa istumiseen kului yleensä enemmän. Palkitsin itseäni myös ahkerasta opiskelusta sallimalla itselleni neulontahetken iltaisin. Tilkkujen teko on aloitettu vuonna 1998 ja peitoksi asti ne yhdistyivät vuonna 2003 Sukkahukan synnyttyä. Tilkkuja on edelleen yhdistämättä kolme kertaa tämän peiton kokoinen määrä. Tätä voisi ehkä kutsua jo ikuisuusprojektiksi.

Peiton päällä on Villahousu uusissa villahousuissaan. Lankana JättiRätistä ostettua venäjänkielistä merinolankaa, hyvin toimii vaippakäytössä.

Ikuisuusprojektipaita

Koska matkoilta kuuluu aina ostaa lankaa riippumatta siitä, onko lanka oman väristä tai materiaalista, ostin kilon lankaa Dubrovnikista vuonna 2006. Kiire kun oli, en ehtinyt miettiä ostostani ja mietin vain jälkikäteen, mitäköhän vyötteessä oleva 50% PAC mahtoi tarkoittaa. Arvelin sen jonkinlaiseksi tekokuiduksi, mutta en suonut asialle sen kummempaa ajatusta. Aloin odottaa Paljasjalkaista. Neuloin paitaa kainaloihin asti ja totesin, etten voi tehdä päätöstä tarvittavasta paidanpituudesta ison mahani kanssa. Paljasjalkainen syntyi. Menetin ajattelukykyni enkä siten kyennyt miettimään kainalokavennuksia saati kauluksen kavennuksia. Aika kului. Päähäni välähti, että kenties PAC onkin inhoamaani akryylia, joka nyppyyntyy silmänräpäyksessä. Totesin myös värin kasvoilleni epäsopivaksi. Tekele hautautui laatikon syövereihin. Vuonna 2010 totesin sen vievän liikaa tilaa laatikon pohjalla ja päätin jatkaa sen loppuun. Neuloin kappaleet ja totesin paidan niin tylsäksi, että siihen olisi aivan välttämätöntä keksiä jotain jujua, mutta en keksinyt, mitä. Syksyllä 2010 olin virkannut reunuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin pannulapuista kantoviittaan ja päähäni välähti virkata tähänkin tylsäpaitaan pitsireunat. Villahousun syntymä hiukan hidasti virkkuuta, mutta se valmistui! Käyttöön asti se ei vieläkään ole päässyt tylsän värinsä sekä vauvamakkaroideni vuoksi, mutta kenties jonain päivänä. Mutta eipähän vie enää tilaa lankalaatikossa :)