Koska matkoilta kuuluu aina ostaa lankaa riippumatta siitä, onko lanka oman väristä tai materiaalista, ostin kilon lankaa Dubrovnikista vuonna 2006. Kiire kun oli, en ehtinyt miettiä ostostani ja mietin vain jälkikäteen, mitäköhän vyötteessä oleva 50% PAC mahtoi tarkoittaa. Arvelin sen jonkinlaiseksi tekokuiduksi, mutta en suonut asialle sen kummempaa ajatusta. Aloin odottaa Paljasjalkaista. Neuloin paitaa kainaloihin asti ja totesin, etten voi tehdä päätöstä tarvittavasta paidanpituudesta ison mahani kanssa. Paljasjalkainen syntyi. Menetin ajattelukykyni enkä siten kyennyt miettimään kainalokavennuksia saati kauluksen kavennuksia. Aika kului. Päähäni välähti, että kenties PAC onkin inhoamaani akryylia, joka nyppyyntyy silmänräpäyksessä. Totesin myös värin kasvoilleni epäsopivaksi. Tekele hautautui laatikon syövereihin. Vuonna 2010 totesin sen vievän liikaa tilaa laatikon pohjalla ja päätin jatkaa sen loppuun. Neuloin kappaleet ja totesin paidan niin tylsäksi, että siihen olisi aivan välttämätöntä keksiä jotain jujua, mutta en keksinyt, mitä. Syksyllä 2010 olin virkannut reunuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin pannulapuista kantoviittaan ja päähäni välähti virkata tähänkin tylsäpaitaan pitsireunat. Villahousun syntymä hiukan hidasti virkkuuta, mutta se valmistui! Käyttöön asti se ei vieläkään ole päässyt tylsän värinsä sekä vauvamakkaroideni vuoksi, mutta kenties jonain päivänä. Mutta eipähän vie enää tilaa lankalaatikossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti