KUMMIAISPEITTO 2

Tehtyäni ensimmäisen peittoni kummilapselle, päätin tehdä siitä perinteen. Tällä kertaa ompelin peiton tilkuista. Kaikki tilkut ovat ihan oikeita jämäpaloja, suurin osa kassiompeluksista ylitse jääneitä kankaita. Takapuolen kangas on vaaleansinipallollista minkeevelouria, kauan sitten Eurokankaasta pelastettua. Pehmusteena ja lämmikkeenä peitossa on vanha fleecepeitto. Taakse applikoin lapsen nimen. Laiskuuttani ompelin peiton oikeat puolet vastakkain, käänsin kääntöaukosta, ompelin aukon kiinni käsin ja tikkasin reunasta sekä keskiosan ruutujen välistä. Ompelin myös tilkuista majakkaheijastimen, jonka voi ripustaa vaunuihin, mutta unohdin ottaa siitä kuvan.

 Tässä näkyy vielä ompeluprosessia. Sain idean tilkkujen ompeluun lapsiperhearjen mahdollistamassa aikataulussa pätkittäin: asettelin leikatut tilkut vuorikankaan päälle (tässä vaiheessa kangasta oli vielä tuplasti), käänsin kankaan tilkkujen päälle ja rullasin koko komeuden kasaan aina kun työ piti keskeyttää. Näin ompelu onnistui päiväunien aikaan aina tunti kerrallaan.

KUMMIAISPEITTO

Pääsimme kummeiksi ihanalle pienelle pojalle. Ystävälläni on neljä lasta, joille kaikille kummitäti on tehnyt peiton. Olen huokaillut heidän peittojaan ja ideaa kummitätipeitoista, joten heti kun kuulin saavani tämän kunniatehtävän, tiesin haluavani tehdä peiton ja aloin vimmatusti miettiä värejä. Ajauduin jämälankalaatikolleni ja käteni alkoivat poimia lankoja. Pohjaväriksi valikoitui Isohukan mammalta saatu violetti ja siihen lähti yhdistymään erinäisiä jämiä, pääasiassa 100% villaa, mutta muutama ohut sukkalankakin mukaan eksyi. Peitosta tuli juuri niin suuri kuin mamman lankaa riitti. Huovutin sen kevyesti koneessa ja pohjakankaaksi ompelin omasta kantotakistani jääneen palasen mustaa villakangasta. Kirjoin pohjaan lapsen syntymäajan ja nimen norosukista jääneellä langalla. Nyt minulla on vain pieni ongelma. En osaa elää ilman jämälankoja, joten lienee tarpeen lähteä kirppiskierrokselle..

Kortin kuva on kopio kirjasta. Paljasjalkainen väritti sen akvarelliliiduilla ja maalasi sen jälkeen pensselillä.

Peitto ja pöksyt

Neuloin tilkkuja kulkiessani opiskeluaikana junalla neljä tuntia viikossa. Junat olivat jo silloin aina myöhässä, joten aikaakin junassa istumiseen kului yleensä enemmän. Palkitsin itseäni myös ahkerasta opiskelusta sallimalla itselleni neulontahetken iltaisin. Tilkkujen teko on aloitettu vuonna 1998 ja peitoksi asti ne yhdistyivät vuonna 2003 Sukkahukan synnyttyä. Tilkkuja on edelleen yhdistämättä kolme kertaa tämän peiton kokoinen määrä. Tätä voisi ehkä kutsua jo ikuisuusprojektiksi.

Peiton päällä on Villahousu uusissa villahousuissaan. Lankana JättiRätistä ostettua venäjänkielistä merinolankaa, hyvin toimii vaippakäytössä.