sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
KUMMIAISPEITTO
Pääsimme kummeiksi ihanalle pienelle pojalle. Ystävälläni on neljä lasta, joille kaikille kummitäti on tehnyt peiton. Olen huokaillut heidän peittojaan ja ideaa kummitätipeitoista, joten heti kun kuulin saavani tämän kunniatehtävän, tiesin haluavani tehdä peiton ja aloin vimmatusti miettiä värejä. Ajauduin jämälankalaatikolleni ja käteni alkoivat poimia lankoja. Pohjaväriksi valikoitui Isohukan mammalta saatu violetti ja siihen lähti yhdistymään erinäisiä jämiä, pääasiassa 100% villaa, mutta muutama ohut sukkalankakin mukaan eksyi. Peitosta tuli juuri niin suuri kuin mamman lankaa riitti. Huovutin sen kevyesti koneessa ja pohjakankaaksi ompelin omasta kantotakistani jääneen palasen mustaa villakangasta. Kirjoin pohjaan lapsen syntymäajan ja nimen norosukista jääneellä langalla. Nyt minulla on vain pieni ongelma. En osaa elää ilman jämälankoja, joten lienee tarpeen lähteä kirppiskierrokselle..
Kortin kuva on kopio kirjasta. Paljasjalkainen väritti sen akvarelliliiduilla ja maalasi sen jälkeen pensselillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Oo, miten kaunis lahja <3
Ihana peitto, kiva idea!
Kiitokset Annika ja Maija K. Idea on vapaasti käytettävissä ;)
Voi, kuinka kaunis!!
Titta
Onnea kummiudesta!
Hauska peitto ja söpöinen kortti. Tilaankin Paljasjalkaiselta heti jonkun lastenhuoneeseen sopivan kuvan värityksen!
JA saanen tarjoutua kirppiskierrosseuraksi sitten kun lähdet jämälankoja metsästämään... ;)
t.Johanna
Kiitos, Titta ja Johanna! Johanna onkin lähes alkuperäinen jämälankainnostajani :) Akvarellikynät ovat siitä käteviä, että kehnompikin piirtäjä saa niillä aikaiseksi hienoa jälkeä. Paljasjalkaisen saa kyllä valjastaa maalariksi, mutta omakin jälkikasvu Johannalla melkein jo riittää kohta taiteiluun. Ja kirppiksellähän on aina hauskempaa (ja tuottoisampaa...) seurassa.
Aivan ihana tuli peitosta! (Ja jokohan tä kommentointi onnistuisi?)
Sanna
Kommentointi on tosiaan ärsyttävää, kun ei meinaa useinkaan päästä läpi. Otettuani uuden tekstieditorin käyttöön olen ehkä hivenen helpommin onnistunut, ei jumita ihan niin paljon kuin ennen. Kiitos, Sanna, kun jaksoit pommittaa, kommentit ovat ihania :)
Lähetä kommentti