SÄKILLINEN LAHJOJA

Kokosin vuoden mittaan tekemiäni sekalaisia synttäri- ja muita lahjoja yhteen, jos vaikka joku olisi vielä pienten omatekoisten joululahjaideoiden puutteessa.

ANGRY BIRDSIT

Paljasjalkaiselle ja toiselle viisivuotiaalle pojalle. Virkattu sekalaisista jämälangoista, täytteenä saumurisilppua.

FUTISKORTTIPENAALIT

Materiaalina jalkapallokorttien kääreitä, kristallimuovia, vanhaa farkkua ja vetoketjut purettu jostain joskus. Synttärilahjoja Sukkahukan kavereille.

HESEPUSSI

Nousevan myrskyn ja Liljankukan ideaa matkien ompelin paperisen Hesepussin toiselle puolelle kristallimuovia, toisella puolella on kontaktimuovi. Tarranjämät on jostain vaatteesta purettu. Tämä on ollut käytössä Paljasjalkaisen kerhoeväspussina.

VAIPPA 

Kaverilleni vein  vauvalahjaksi sisävaipan. Materiaaleina Lepäävältä Esteetikolta joskus saamaani ihanaa vauvavelouria ja vaaleansinistä velouria. Kam-nepit, imuna sekalaisia jämiä. Mummut S, ommeltu ja nepitetty Cuddletyyliin.

SILKKIHUIVI

Hamsteritätini ihastui anopilleni tekemään huiviin ja toivoi itselleen samanlaista. Tein hänelle kuitenkin valkoisen version.  Materiaalina Hamsteritädin kirppislöytö: silkkivillalankaa, mallina Baktus, ketjusilmukkapitsit reunoissa. 

KANTOLIINA NUKKEVAUVALLE

Villahousu sai oman vauvansa kantamista varten kantoliinan kirppikseltä löytämästäni verhosta, jossa kudonta muistuttaa mielestäni paljon Girasolin liinojen kudontaa. Liina on melko lyhyt, mutta kyllä sillä vauvan kyytiin saa. (Villahousulla tässä kuvassa ensimmäisiä ikinä ompelemiani paitoja. Tein sen Paljasjalkaiselle aikoinaan Jättirätin raitavelourista ja sinisestä kierrätysvelourista)

VILLASUKAT

Neuloin kummitytölle synttärilahjaksi pellavaisen Riine-mekon oheen villasukat, koska minun teki mieleni neuloa vaaleanpunaista. Nämä ovat ensimmäiset kärjestä aloittamani sukat. En täysin vakuuttunut tekniikan sopivuudesta itselleni, mutta tulipahan kokeiltua. Lanka Steppiä, Tallinnan reissulta Karnaluksista.

VELOURMEKKO JA ASUSTEET

Jätti-Rätissä törmäsin alkusyksystä ihan "Paljasjalkaisen kaverin väriseen" velouriin ja koska kaverilla oli juuri synttärit tuloillaan, sain hyvän syyn ommella siitä mekon. Kaavan piirsin Paljasjalkaisen paitaa mukaillen. Mekon kaveriksi ompelin vielä pipon ja askartelin pari bebeleivosta herkkupöytään.

MAMMAN HUIVI

Unohdin tehneeni Isohukan mammalle jo yhden huivin, joten tein vahingossa vielä toisen. Toisaalta kyllähän nainen nyt huiveja tarvitsee.

LAHJAN KÄÄRE

Alkoholi on mielestäni vähän kaksipiippuinen juttu lahjana, mutta uskaltauduin kuitenkin antamaan Sukkahukan opettajalle viinipullon kiitoslahjaksi keväällä. Paketoin pullon tekemääni kangaskassiin, lapsi askarteli kortin itse. Luokka-avustajalle lähti vielä toinen kangaskassi. Kangaskassit ovat myös joululahjan kääreenä kivoja.

PIPOT

Kauan jahkasin uskaltautumistani pipojen tekemiseen, mutta lopulta, kun olin nähnyt jo painajaista siitä, että lapseni kulkevat ulkona ilman pipoja, päiden mittaamiseen, kaavan piirtämiseen, leikkaamiseen ja ompeluun menikin 20 minuuttia. Leikkasin ja ompelin sitten samassa rytäkässä useamman ja käytin osan synttärilahjojen (esim. pienen legopaketin) kääreenä. Näissä pipoissa turkoosimusta kangas Triteksiltä, vaaleanpunainen joustis vaihturina tullut ja turkoosi yksivärinen äitini vanhaa t-paitaa. Maatuska kirppislöytö.

PRINSESSALAHJA

Samalle prinsessalle, joka tänä vuonna sai yllä olleen velourmekon, meni viime vuonna paketillinen leikkiherkkuja. Kortin askarteli Paljasjalkainen, kirjoitin taakse runon ja laminoin kortin, jotta sen voi käyttää lorukorttina.

PURKKAPUSSI

Purkkapaketista ompelin kristallimuovin kera pienen kukkaron jollekin pojalle synttärilahjaksi tai sen oheen. 

JÄMÄVILLIKSET

Muutama vuosi sitten tilasimme ystävieni kanssa pari säkillistä Patons-merinolankaa Mary Maximilta. Oman tilaukseni suunnittelin siten, että villahousuista yli jäävät langat sointuisivat yhteen, jotta jämätkin saisi hyötykäyttöön. Kerkesin neuloa tuolloin kasan yksivärisiä pitkälahkeisia villahousuja Paljasjalkaiselle päiväkotikäyttöön, mutta hän ehti oppia yllättäen kuivaksi ennen kuin sain jämäpöksyjä valmiiksi. Villahousulle neuloin nyt sitten ne jämät käyttöön. Housuissa on kahta liukuvärjättyä lankaa ja kolmea yksiväristä lankaa. Ohjeena oma, laiskan silmukanpoimijan malli, joka neulotaan yhtenä pötkönä haaroihin asti lisäillen ja kavennellen silmukoita, haarukset silmukoidaan yhteen ja jatketaan suoraan lahkeisiin.

Lankana Patons on ihanaa. Se on sopivan paksua valmistuakseen nopeasti, mutta kuitenkin tarpeeksi ohutta ollakseen joustavaa. Aluksi lanka nyppää jonkun verran, mutta kun nypyt poistaa, neulepinta alkaa hetken päästä pysyä siisteinä. Merinolanka on myös pehmeää, eikä ainakaan meidän lapsia ole kutittanut.

PALJASJALKAISEN METKUJA

  Tänään sain hepulin, kun Paljasjalkainen onnistui leikkaamaan oksasaksilla pihamme katajasta ainoan viidestä oksasta, joka eli. Selailtuani vanhoja valokuvatiedostoja huomasin, että onpa hän osannut metkuilla ennenkin. Nämä kuvat ovat vuosilta 2008-2009, jolloin Paljasjalkainen (nimensä veroinen jo tuolloin) oli puolitoista-kaksivuotias.

Taisin muinoin väittää, että meillä ei ole tapana kiipeillä pöydille. Heh.

SINISET

Pääsiäisen synttärikuvien koneelle pääsyä odotellessa laitan pari vanhaa kuvaa. Ensin Paljasjalkaisen kirjottu yöpaita, kun pinkit resorit vaativat saman värin saamista myös paitaan (pidin kyllä itseäni ihan höpsönä kirjoessani yöpaitaa, mutta ei se mitään). Pinkit resorit laitoin, koska Paljasjalkainen kinusi VAALEANpunaisia vaatteita. Alakuvassa isotädin vanhasta joustispaidasta ommeltu vaippa.

RAITAVAIPPA

Kiinteäimuinen sisätäyttövaippa, leikattu joskus Paljasjalkaisen vaippa-aikoihin. Kankaat: Eurokankaan ruskeavalkoinen raitavelour (jämiä Paljasjalkaisen paidasta), sisäpinnalla turkoosi Jättirättivelour (Sukkahukan housunjämistä). Turkoosit nepit ja lisänepit Cuddletyyliin. Kaava lienee Cuddle tai M-koon Mummu. Etupuolen kuvaa ei ollut saatavilla, koska Villahousu on ajatustakin nopeampi vatsalleenkääntyjä.

Alienvaippa

Mikähän siinä on, että vaikka lähipiiriin syntyvistä vauvoista kuulee tarpeeksi ajoissa ommellakseen tuliaisia, niiden ompelu jää silti viimeiseen hetkeen? Tämänkin vaipan saaja oli jo kuukauden ikäinen, eli aikaa viimehetken ompeluunkin oli ollut runsaasti. Osansa viivyttelyllä oli toisaalta kenties Villahousun vaippojen ompelun tuottama pakkopullaolo, sillä sekin vaippakasa kyllä leikkautui jo heti plussatestin jälkeen, mutta koko läjän ompelin silti kaksi viikkoa ennen synnytystä hiki päässä ja tympäännyin totaalisesti siihen puuhaan. Viimetippaisuuden syynä saattoi tämän vaipan kohdalla olla myös se, että sen käyttäjän äiti on tunnettu rakkaudestaan valkoiseen ja yksiväriseen, mutta koska vaippaa ei minusta kannata tehdä valkoisena ja itse olen huono tekemään yksivärisiä, jouduin taistelemaan itseni kanssa kuosikangasvaihtoehdoista. Nämä velourit olivat kangaskasani vaippakokoisista rääppeistä lähimpänä valkoista ja yksiväristä.

Viimetippaisuuden takia jouduin tarroittamaan vaipan, vaikka yleensä käytän neppejä. Monesti lainaamani neppipressi oli kuitenkin vaihteeksi omistajallaan (kiitos, Sari lainoista!) enkä ehtinyt kaverillakaan käväisemään. Kuvittelin tarravarastoni todellista suuremmaksi, mutta eihän siellä tietenkään pehmeää valkoista tarraa ollut. Mustaan oli siis tyytyminen. Tarrat asettelin Cuddletyyliin hiukan V-mallisesti, etutarrojen välissä on pieni aukko etukuminauhan toimivuuden takia.

Ruskea velour on ylijäämäpala Sukkahukan muinaisista housuista, kangas Jätti Rätistä. Sininen velour on kirppikseltä löytyneestä aamutakista. Kiinteänä imuna on muistaakseni kolme kerrosta Sukkahukan vanhaa collegehousua ja sisällä olevassa läpässä velourpäällisten välissä on vanhaa pellavaverhoa kirppikseltä ja mummuni vanhaa pellavapyyhettä. Takana on täyttöaukko lisäimua varten.

Ompelurauhan takasi Paljasjalkaisen sillä aikaa omatoimisesti askartelema onnittelukortti. Ensin siitä piti tulla vaippa. Sitten siitä tuli sarvikuono ja lopulta sukellusvene. Materiaaleina valmis pahvikortti, ylijäämätapettia Paljasjalkaisen huoneesta, akvarelliliidut siveltimellä levitettynä ja liimaa.

Villahousun ensimmäiset villahousut kauppasin samaan kotiin. Ruskeista luopuminen oli vaikeaa, sillä neuloin niitä synnytyslaitoksella supistusten kera ja ne olivat siksi niin rakkaat. Toisaalta kaikkea ei kannata säilöä, eikä käyttökelpoisia villahousuja varsinkaan. Kenties anon ne takaisin muistoksi, jahka ovat käyttöikänsä päässä. Pirtin Kehräämön hahtuvaa yksisäikeisenä, alle kakkosen puikot, silmukoita 97, kantapäävahvistetut haaraosat.

Peitto ja pöksyt

Neuloin tilkkuja kulkiessani opiskeluaikana junalla neljä tuntia viikossa. Junat olivat jo silloin aina myöhässä, joten aikaakin junassa istumiseen kului yleensä enemmän. Palkitsin itseäni myös ahkerasta opiskelusta sallimalla itselleni neulontahetken iltaisin. Tilkkujen teko on aloitettu vuonna 1998 ja peitoksi asti ne yhdistyivät vuonna 2003 Sukkahukan synnyttyä. Tilkkuja on edelleen yhdistämättä kolme kertaa tämän peiton kokoinen määrä. Tätä voisi ehkä kutsua jo ikuisuusprojektiksi.

Peiton päällä on Villahousu uusissa villahousuissaan. Lankana JättiRätistä ostettua venäjänkielistä merinolankaa, hyvin toimii vaippakäytössä.

Vaipoista kaikki alkoi

Oikeastaan käsityöurani alkoi neuleilla aikana ennen lukemaan oppimista, mutta varsinainen käsityöntekoräjähdys tapahtui Paljasjalkaisen vaippaompeluksiin hurahtamisen myötä. Sen jälkeen materiaalivarastoni ja käsityötuotteliaisuuteni ovat N-kertaistuneet ja myös taidot ovat kasvaneet sen verran, että olen rohkaistunut ompelemaan myös vaatteita. Tietokoneen syövereissä valokuvat käsitöistä joutuvat hukkaan, joten toivon niiden pysyvän paremmin tallessa blogimuotoisena. Ilahdun kommenteista!

Kuvassa olevat vaipat ovat Villahousulle ommeltuja, juuri pieneksi jääneitä. Syy niiden joutumiseen ensibloggauksen uhriksi on oma vastarannankiiskeyteni trendejä kohtaan. Olen aina kulkenut trendien perässä, joten kun lehdessä on juuri kirjoitettu bloggauksen nykyisestä epätrendikkyydestä, on selkeästi aikani tullut. Mikäpä siis sopisi paremmin myös ensimmäiseksi blogikuvaksi kuin vanhat vaipat?

Vasemmassa rivissä ovat uusista kankaista ommellut vaipat. Parhaiten kuosinsa ovat pitäneet Viidakkovelour ja Jättirätin raitavelour. Myllymuksujen omppujoustis on kulahtanut. Keskirivissä kierrätyspaitoja ja -aamutakkeja. Ylhäällä joustofroteepaita kirppikseltä. Keltainen kissavaippa on oma yläasteaikainen lempipaitani (nolous!!). Ruskeat ovat velouraamutakkeja. Oikeanpuoleisin rivi koostuu vintagefroteista. Ylimpänä mummuni vanha flanellikangas, keskirivissä kissapyyhe, alimpana pääsiäishenkinen flanellityynyliina. Sekä villasukkani :)