Alienvaippa

Mikähän siinä on, että vaikka lähipiiriin syntyvistä vauvoista kuulee tarpeeksi ajoissa ommellakseen tuliaisia, niiden ompelu jää silti viimeiseen hetkeen? Tämänkin vaipan saaja oli jo kuukauden ikäinen, eli aikaa viimehetken ompeluunkin oli ollut runsaasti. Osansa viivyttelyllä oli toisaalta kenties Villahousun vaippojen ompelun tuottama pakkopullaolo, sillä sekin vaippakasa kyllä leikkautui jo heti plussatestin jälkeen, mutta koko läjän ompelin silti kaksi viikkoa ennen synnytystä hiki päässä ja tympäännyin totaalisesti siihen puuhaan. Viimetippaisuuden syynä saattoi tämän vaipan kohdalla olla myös se, että sen käyttäjän äiti on tunnettu rakkaudestaan valkoiseen ja yksiväriseen, mutta koska vaippaa ei minusta kannata tehdä valkoisena ja itse olen huono tekemään yksivärisiä, jouduin taistelemaan itseni kanssa kuosikangasvaihtoehdoista. Nämä velourit olivat kangaskasani vaippakokoisista rääppeistä lähimpänä valkoista ja yksiväristä.

Viimetippaisuuden takia jouduin tarroittamaan vaipan, vaikka yleensä käytän neppejä. Monesti lainaamani neppipressi oli kuitenkin vaihteeksi omistajallaan (kiitos, Sari lainoista!) enkä ehtinyt kaverillakaan käväisemään. Kuvittelin tarravarastoni todellista suuremmaksi, mutta eihän siellä tietenkään pehmeää valkoista tarraa ollut. Mustaan oli siis tyytyminen. Tarrat asettelin Cuddletyyliin hiukan V-mallisesti, etutarrojen välissä on pieni aukko etukuminauhan toimivuuden takia.

Ruskea velour on ylijäämäpala Sukkahukan muinaisista housuista, kangas Jätti Rätistä. Sininen velour on kirppikseltä löytyneestä aamutakista. Kiinteänä imuna on muistaakseni kolme kerrosta Sukkahukan vanhaa collegehousua ja sisällä olevassa läpässä velourpäällisten välissä on vanhaa pellavaverhoa kirppikseltä ja mummuni vanhaa pellavapyyhettä. Takana on täyttöaukko lisäimua varten.

Ompelurauhan takasi Paljasjalkaisen sillä aikaa omatoimisesti askartelema onnittelukortti. Ensin siitä piti tulla vaippa. Sitten siitä tuli sarvikuono ja lopulta sukellusvene. Materiaaleina valmis pahvikortti, ylijäämätapettia Paljasjalkaisen huoneesta, akvarelliliidut siveltimellä levitettynä ja liimaa.

Villahousun ensimmäiset villahousut kauppasin samaan kotiin. Ruskeista luopuminen oli vaikeaa, sillä neuloin niitä synnytyslaitoksella supistusten kera ja ne olivat siksi niin rakkaat. Toisaalta kaikkea ei kannata säilöä, eikä käyttökelpoisia villahousuja varsinkaan. Kenties anon ne takaisin muistoksi, jahka ovat käyttöikänsä päässä. Pirtin Kehräämön hahtuvaa yksisäikeisenä, alle kakkosen puikot, silmukoita 97, kantapäävahvistetut haaraosat.