Nämä helteisen kesän varalle vanhasta pellavaverhosta ompelemani koeversiovaatteet jäivät vallan käyttämättä, pelkkää ryppyä keräsivät koko kesän vaatekaapissa. Toivotaan, että ensi kesäksi niille löytyy joku käyttäjä.
Syksyllä otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin pari vuotta sitten hankkimastani Myllymuksujen ruskeasta merinosta ja Sampsukan turkoosista löytöpalasta pojille lämmikettä. 1½ metristä ruskeaa ja 30 sentistä turkoosia tuli kahdet pitkät kalsarit (140 ja 120 cm), pitkähihainen paita (90 cm), kaksi kypärämyssyä Ottobren nettikaavalla (joista toinen on tosin vielä paloina, kun kerkesin hukkaamaan yhden palan ennen ompelua) ja yksi tavallinen pipo Janiikan superhyvällä kaavalla. Olen kaipaillut kypärämyssyjä pojille jäkiskypärän alle ja nyt tuli sekin puute korjattua. Turhaan olin pelännyt merinoneuloksen ompelua, sehän oli helpointa ja miellyttävintä ommeltavaa, jota koskaan olen ommellut! Pääsin vielä testaamaan kaverilla majailevaa peitetikkikonetta ja olin myyty. Olisi vaan pitänyt siitäkin pysytellä erossa...
Kesäisin minulla on paljon pikkuneuleiden neulomisaikaa mökillä Villahousun perässä kävellessäni, joten sain teritettyä kaverin neulomat ihanat pitsisukat, joiden pohja oli tullut tiensä päähän. Olen huomannut, että nopeammin saan uudet terät sukkiin kuin sukat parsittua... Loppulangasta tein vielä Sukkahukalle perusvillasukat. Sukissa Steppiä edelliseltä Tallinnan reissulta, ruskea lanka jotain muinaista värjäyskokeilua.
Kävelyneuleena valmistui vielä aluslapaset Villahousulle ja Paljasjalkaiselle talvihanskojen alla käytettäväksi.
Ja vielä syyspipot jämistä. Ne paidat, joista jämät jäivät, odottelevat kyllä edelleen kokoajaansa. Näistäkin pienempi oli sittenkin meidän pienimpään päähän liian pieni, toivotaan, että pienipäinen käyttäjä löytyisi. Reunat on kaarrettu otsan kohdalta matalammaksi. Trikookangas muistaakseni Mjukatygeriltä, vuorina vanhaa velourmekkoa kirpparilta.
4 kommenttia:
Olen niin kade noista näteistä itse ommelluista merinokypärämyssyistä. En viitsi kommentoida siistiä peitetikkijälkeä mitenkään, happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Lapasia ja sukkiakin melkein tarpeeksi. Ah, ollapa kävellenneuloja.
Voi, ole vaan. Minäkin olisin. Mikään kaksoisneulaommel ei tunnu enää miltään tuollaisen peittarikokeilun jälkeen, joten aika kalliit myssyt ;) Ja muuten kävelyneulonta ei ole lainkaan vaikeaa. Aloita ensin seisomaneulonnasta (kätevä ajanviete lättyjä paistaessa!), hidas maleksinta ei siitä juuri eroa. Lankarulla kainaloon tai pitkäolkaimiseen kangaskassiin.
Sä oot ollut niiiiin ahkerana! Joo, toi peitetikki on kyllä koitunut jo aikamonen tuhoksi.. Miten yksi kone voi hetkessä saada neljä naista himoamaan sitä tai sellaista itselleen?!?
Liljankukka, niinpä! Yleensä musta tuntuu, etten saa Mitään aikaiseksi. Silloin blogista on kiva katsoa, että jotain ja aika paljonkin on valmistunut. Mutta oispa kamala omistaa sellainen herkkukone, jos sillä ei sitten ehtiskään huristella!?
Lähetä kommentti