lauantai 27. elokuuta 2011

SEIKKISROCK

Pääsin kojuineni jammailemaan Seikkisrockiin kesäkuussa. Kaksipäiväinen festivaali oli mukava tauko muuten niin intensiiviseen vauvaelämään ja Villahousun napanuora pitenikin kertaheitolla kolmesta tunnista seitsemään tuntiin. 


Vasemmassa reunassa on muovikassin kaavalla ommeltuja kauppakasseja. Sain Hamsteritädin varastoista ikivanhan, isomummuni vanhan sohvan selkänojan, joka oli kiva kassien ripustusteline. Olin ommellut oikein Unelia-viirinauhankin, jonka oli määrä peittää nuo ryppyiset pöytäliinat, mutta se oli jemmautunut jonnekin kodin syövereihin.



Myynnissä oli enimmäkseen leikkiruokia: suolaisia ja makeita herkkuja. Myös pieni valikoima kauppakassin kahvojen sisäosista ylijääneistä tilkuista ommeltuja neuvolakortinkansia oli mukana. Kassin kahvat on tarkkaan mitoitettu, ettei tule väärän kokoisia tilkkuja... Vauvoille oli näperrysrättejä ja aikuisten tuliaisiksi tiskirättejä ja pannulappuja. Vähän sekalaista seurakuntaa siis, mutta kun päättäminen on niin vaikeaa ja kaikkea tekee mieli tehdä, niin olkoot. Varmasti sellainen "vain muutamaa tuotetta myynnissä"-koju olisi myyvämpi, mutta sellaisen pito olisi minusta kamalan tylsää.



Kesäistä mansikka-mustikkajugurttia.



Kaurapuikuloita, juustoa, kinkkua, kurkkua ja tomaattia. Taustalla pyörylöitä, jotka saa leikkijä kuvitella vaikkapa appelsiineiksi, omenoiksi tai muiksi hedelmiksi. Teen ruuat tarkoituksellisen yksinkertaisiksi, jotta mielikuvitukselle jäisi tilaa.

Nyt lopetan aikamatkailun ja yritän siirtyä tuoreempiin tapahtumiin. Mukavaa syksyä!

14 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Hienot kuvat, myyntipöytä on varmasti ollut upea. Olis ollu hieno nähdä se livenä ja tehdä ostoksia... :)

unisukka kirjoitti...

Kiitos, Minna, kenties ensi vuonna sitten. Tuotteita jäi vielä runsaasti, joten mielelläni vaikka vaihtelen niitä johonkin kivaan.

Luin toisesta blogistasi juttua napanuoran pituudesta. Ilahduin huomatessani, miten omat aistit olivat kolmannen lapsen kanssa valmiit huomaamaan lapsen napanuoran sopivan pituuden. Kolmikuisena tunti oli sopiva, puolen vuoden iässä kolme tuntia, 9kk iässä 7 tuntia ja 11kk meni jo 13 tuntia (minä ja maitotehtaani emme kestäneet pidempään...)

Lisa kirjoitti...

Vau, ihana myyntipöytä! :) Tää olis tosiaan ollut kiva nähdä livenä.

Mulla on ollut jo jonkin aikaa haaveena pakata kimpsuni ja kampsuni ja suunnata markkinoille. Ensin vaan pitäis saada riittävästi myytävää varastoon ja ottaa selvää käytännön asioista. Oletko ollut aikaisemmin myymässä käsitöitäsi, ja miten on mennyt? Miten ihmiset ovat suhtautuneet leikkiruokiin?

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa sulle! :)

unisukka kirjoitti...

Kiitos, Lisa myös sinulle! Tuotteita olen aiemmin myynyt enimmäkseen leikkipuiston myyjäisissä, jossa niitä on mennyt oikein hyvin suhteessa kävijöiden määrään. Sillä se varastokin sopivasti pikkuhiljaa kasvaa, kun käy tapahtumissa. Aina tietysti olisi parempi, kun varastot pysyisivät tasapainossa... Ihmiset yleisesti ihastelevat tosi paljon, mutta kuitenkaan niitä ei oikein silti osteta. Oletan, että ruokaleikit pehmeillä ruoilla eivät vielä ole lyöneet itseään läpi ja olen (me olemme?) siinä suhteessa vain liian aikaisessa... ;) Esimerkiksi joulukalenterin täytteeksi tällaiset pikkujututhan olisivat ihan omiaan ja mitä olen tuttavia lahjonut, ovat myös olleet tykättyjä. Olen kirjannut vihkoon kaikki myydyt tuotteet verotusta varten, alv-rajahan on aika korkea, joten sitä en ole laittanut. Bloggaus Hakkapeliittamarkkinoista on vielä tuloillaan, jahka reissussa ollut kamera suvaitsee löytyä, pysyhän siis kanavalla. Mukavaa sunnuntaita myös sinulle, selvitellään vaikka yhdessä näitä myyjäiskiemuroita :)

Lepäävä Esteetikko kirjoitti...

Kylläpä on hauska myyntipöytä, olisi kyllä kiva nähdä se livenäkin. Minulla tosin itselläni tulee aina tuollaisissa kojuissa sellainen runsaudenpula päälle, etten sitten osaa oikein ostaa mitään. Ehkä sinulla pitäisi olla blogissa kuvasto ja hinnasto, niin että tällaiset hitaasti lämpiävät ihmiset voisivat sitten tehdä etukäteen suunnitelmia siitä, mitä ostaisi, kun tietävät, että olet jossain tapahtumassa :)
Minä voitin keväällä arvonnassasi niitä makeita herkkuja ja ne ovat olleet kyllä hyviä ja tykättyjä leluja, joita vieraat ovat ihastelleet kovasti!

unisukka kirjoitti...

Kiva, Lepäävä Esteetikko, että teillä on tykätty herkuista ja että kerroit runsaudenpulakokemuksestasi. Se auttaa mua kehittämään pöydän ulkonäköä. Isohukka nimittäin sanoi samaa, joten jotenkin sitä tavaramäärää on yksinkertaistettava. Yksi, myöskin kaverini keksimä idea, olis sellaiset valmiit sellofaanipaketit niille, joille irtokarkkityylinen ostostelu ei sovi. Nythän pöytään oli lähinnä näytösluontoisesti koottu erilaisia annoksia. Seikkisrockiin vaan en kerinny sellaisia väsäämään ja Hakkapeliittamarkkinoilla muovi on kielletty..

Hintoja ajattelin naputellakin johonkin sivupalkkiin, kun mieluusti tuotteita saa bloginkin kautta suunnitella hankkivansa sekä myös hankkia. Kiitos siitäkin kannustuksesta :)

Lisa: ihana pikkuserkkuni kavereineen tekee Satakunnassa rintamerkkejä, ja he kiertävät markkinoita siellä suunnalla. Kysäisehän ihmeessä heiltä markkinasuosituksia! Tässä: http://suloisiasattumia.blogspot.com/

Tiikerinlilja kirjoitti...

Olisi pieni haaste blogissani. :)

unisukka kirjoitti...

Kiitos Tiikerinlilja, on hauska tulla muistetuksi ekaa kertaa :) Laitoin jo korvan taakse ja menetin yöuneni kun päässä surisi samalla tavoin kuin käsityöinnostuksessa...

Liisa kirjoitti...

Kiitos sulle tuosta blogivinkistä!

Ja on tosi kiva, että kerroit kokemuksistasi myynnin suhteen. Voidaan tosiaan tsempata toinen toisiamme, ollaan vähän samassa tilanteessa.

Tuo on muuten totta, että moni kyllä ihastelee, mutta harvempi on ostoaikeissa.

Tsemppiä sulle jatkoon, ja kyllä, pysyn kanavalla! :)

unisukka kirjoitti...

Liisa, huomaan itsessäni kyllä ristiriitaisia ajatuksia sen suhteen, että joku muukin tekee samantyyppistä myytävää markkinoille. Toisaalta on ajatus siitä, että ihanaa, muitakin hupsuja ja leikkiruokahöyrähtäneitä on kuin minä, toisaalta on myös tavallaan kilpailunkin mahdollisuus ja toisaalta taas yleinen tietoisuus leikkiruuista lisääntyy, joten se on kaikille leikkiruokaleipureille hyödyksi. Samoin ideoiden kanssa, kun on hauska nähdä muidenkin ideoita, toisaalta taas yrittää pitää silmät kiinni, ettei tulisi kopioineeksi kenenkään muun juttuja. Mutta yritän ajatella, että tässä nyt ei mikään elinkeino ole kyseessä, vaan pieni lisätulomahdollisuus (lisämateriaalien hankintaa varten ;D ) ja että hyvää kun laittaa liikkeelle, se kyllä palaa takaisin. Että tsemp tsemp vaan!

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvänen aika, miten suloinen myyntipöytä!
Onneksi en ollut asiakkaana; mun olis kaikki rahat menneet sun pöytään ;)
Suloinen sillisalaatti siis!

Itse tehty pehmeä leikkiruoka on kyllä parasta.

Terkkuja!
Pikkuserkku

unisukka kirjoitti...

Hih, kiitos vaan pikkuserkku! Nyt pääni surisee miettiessäni, kenen kanssa alan hieroa vaihtureita - tai ehkäpä pitääkin oikein kylään tunkea, että saa tuoda tuliaisia ;)

Liisa kirjoitti...

Yhdyn kommenttiisi. Mutta veikkaan, että meitä on vielä monia muitakin, jotka myyvät samoja juttuja samalla idealla. :) Uskon myös siihen, että yleinen tietoisuus kun lisääntyy, kaikki hyötyvät siitä. Ja luulenpa myös, että jokainen käsityöyrittäjä haluaa loppu peleissä hakea oman tyylinsä ja ideansa, joten kahta samanlaista ei ole. Lisäksi kun jakaa vinkkejä ja ideoita toisten kanssa, "kilpasiskot" hyötyvät toinen toisistaan.
Tsemppiä myö sulle ja mehukkaita ideoita, ollaan kuulolla. :)

unisukka kirjoitti...

Liisa, justiinsa niin. Ja jos saadaan kamalia muovileluja korvattua maailmassa edes muutama, se jo ilahduttaa :) Ideaähky on myös hyvä renki, mutta huono isäntä. Jo blogeja lukiessa ja sitten vielä muita käsityöläisiä seuratessa ideoita tulee liikaakin ja niistä innostuminen ja jalostaminen omilla ideoilla vie ihan yöunet. Ihanaa :D