Neuloin haalarin osat valmiiksi jo Sukkahukan vauva-aikoihin, mutta lankojen päättelyssä oli niin suuri urakka, että se jäi kesken. Paljasjalkaista odottaessani siirsin sen laatikkoon, jonka päällä luki "ikuisuusprojektit". Villahousun täytettyä vuoden, muistin keskeneräisen tekeleen. Hiuksia raastaen päättelin ja päättelin ja päättelin lankoja ja itkin päättymätöntä urakkaa, kunnes ihana nettituttu muistutti, että langathan voi päätellä ompelukoneen siksakilla. Hihanpaikathan tässä haalarissa jo olikin siksakattu ja leikattu auki, joten samalla systeemillä sitten päättelin loputkin miljoona lankaa. Mummu kääntyköön haudassaan, mutta sainpas valmiiksi! Langat ovat kaikenlaisia villalanganjämiä: omia, perittyjä ja kirpparilta haalittuja.
Melkein jo meinasi mennä hermot talven antaessa odottaa itseään. Ajattelin jo, että haalari -kirpparilta hamstrattuine huopikkaineen- jää lopulta kokonaan käyttämättä kun ei ole tarpeeksi kylmä. Taisin olla hamsterointeineni myös osasyyllinen talven viivästymiseen. Vaan tulihan se talvikin sieltä lopulta onneksi ja villat pääsivät käyttöön.
Ehkä voisin harkita vihdoin uskaltautumista applikoimaankin, kun olen näemmä näin hienon sydämen jo ala-asteella saanut aikaiseksi. Sydän sijaitsee ompelemani luistinkassin kyljessä.
Poikien mummu ja pappakin saivat joulupukilta lämmikettä jaloilleen. Steppiä ja Regiaa.
6 kommenttia:
Voi miten ihana haalari!
Tosi hieno haalari, en yhtään ihmettele että valmistuminen venähti, aikamoinen määrä päättelyä tosiaan!
Ihana haalari, päättelemisessä on varmasti ollut työtä :D
Aivan ihg haalari!
Terkut takas ;) ihan hirmu hyvän näkönen toi haalari, näkee kyllä ettei oo mitään valmista raitaa suoraan rullalta :D
Kiitokset kommenteistanne, Meeri, Inkeliina, Reptile, Katariina ja Liisa! Jämistä on kyllä ihana tehdä. Kuva on otettu jo syksyllä, nyt haalari on juuri sopiva päälle sekä keliin.
Lähetä kommentti