tiistai 23. lokakuuta 2012

TALVIVARUSTELUA


Nämä helteisen kesän varalle vanhasta pellavaverhosta ompelemani koeversiovaatteet jäivät vallan käyttämättä, pelkkää ryppyä keräsivät koko kesän vaatekaapissa. Toivotaan, että ensi kesäksi niille löytyy joku käyttäjä.


Syksyllä otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin pari vuotta sitten hankkimastani Myllymuksujen ruskeasta merinosta ja Sampsukan turkoosista löytöpalasta pojille lämmikettä. 1½ metristä ruskeaa ja 30 sentistä turkoosia tuli kahdet pitkät kalsarit (140 ja 120 cm), pitkähihainen paita (90 cm), kaksi kypärämyssyä Ottobren nettikaavalla (joista toinen on tosin vielä paloina, kun kerkesin hukkaamaan yhden palan ennen ompelua) ja yksi tavallinen pipo Janiikan superhyvällä kaavalla. Olen kaipaillut kypärämyssyjä pojille jäkiskypärän alle ja nyt tuli sekin puute korjattua. Turhaan olin pelännyt merinoneuloksen ompelua, sehän oli helpointa ja miellyttävintä ommeltavaa, jota koskaan olen ommellut! Pääsin vielä testaamaan kaverilla majailevaa peitetikkikonetta ja olin myyty. Olisi vaan pitänyt siitäkin pysytellä erossa...







Kesäisin minulla on paljon pikkuneuleiden neulomisaikaa mökillä Villahousun perässä kävellessäni, joten sain teritettyä kaverin neulomat ihanat pitsisukat, joiden pohja oli tullut tiensä päähän. Olen huomannut, että nopeammin saan uudet terät sukkiin kuin sukat parsittua... Loppulangasta tein vielä Sukkahukalle perusvillasukat. Sukissa Steppiä edelliseltä Tallinnan reissulta, ruskea lanka jotain muinaista värjäyskokeilua. 



Kävelyneuleena valmistui vielä aluslapaset Villahousulle ja Paljasjalkaiselle talvihanskojen alla käytettäväksi.



Ja vielä syyspipot jämistä. Ne paidat, joista jämät jäivät, odottelevat kyllä edelleen kokoajaansa. Näistäkin pienempi oli sittenkin meidän pienimpään päähän liian pieni, toivotaan, että pienipäinen käyttäjä löytyisi. Reunat on kaarrettu otsan kohdalta matalammaksi. Trikookangas muistaakseni Mjukatygeriltä, vuorina vanhaa velourmekkoa kirpparilta.


perjantai 19. lokakuuta 2012

ROLLIE POLLIE

Jo aikoja sitten olin MADE-blogissa ihastellut Rollie Pollie- säkki-istuimia, mutta vasta Aenon ommeltua omansa sain älynväläyksen. Ompelemalla sellaisen ratkaisisin kaikkien ylimääräisten peittojen, tyynyjen, makuupussien sekä pehmolelujen säilytysongelman. Laiskana, pihinä sekä ohjeidennoudattamiskyvyttömänä en kuitenkaan ostanut ohjetta, vaan päättelin itse säilyttimen muodon. Leikkasin koeversion Jätti-Rätistä ostamastani markiisikankaasta niin suurina kappaleina kuin kankaasta riitti: kaksi pyöreää kappaletta kakkukupu mallinani ja viisi terälehteä. Ompelin palat yhteen ja vetoketjutin tuotoksen vanhasta, huonoksi menneestä äitiyspakkauksen makuupussista ratkomallani vetoketjulla. Tadaa, olohuoneen suosituin löhöpaikka oli syntynyt! Vähän lättänäksi se jäi muodoltaan alkuperäiseen verrattuna, mutta hyvin se silti toimii virassaan. Oikeastaan olin ajatellut sen itselleni lastenhuoneessa istuskelua varten, mutta lapset raahasivat sen aina olohuoneeseen. Niinpä se muutti sinne, elää ja voi hyvin. Mitä nyt vähän saumat ratkeilevat, mutta mitäs pienistä. Seuraavasta tulee sitten parempi.






tiistai 9. lokakuuta 2012

KÄSSÄNOPEN TOINEN PAINAJAINEN




Parikin kaveriani on kysellyt blogipäivitysten perään ja vihjaillut päivitystauon vaikuttavan siltä, että vaan makoilen sohvalla ja syljeskelen kattoon. En sentään, olen vain ollut vähän töissä, mökkeillyt netin ulottumattomilla ja rikkonut kamerani (huono näkö, manuaalitarkennus ja vikkelät lapset eivät oikein sovi yhteen...). Käsitöitä olen tehnyt samalla niin paljon, että saatan hukkua niiden bloggaukseen...

Rakastuin Villahousulle tekemäni Kässänopen painajaistakin tekemiseen niin kovin, että piti tehdä vielä Paljasjalkaisellekin omansa. Kätköistäni löytyikin sopivaa lankaa, Pirtin Kehräämön 100% villalankaa, jonka olen joskus silloin värjännyt, kun pätkävärjäysbuumi alkoi (ehkä 2003?). Siitä piti tulla itselleni villatakki, mutta kun se oli ollut hihavaiheessa 9 vuotta, totesin langan sopivan sittenkin paremmin johonkin muuhun projektiin. Ja tässä se sitten on. Ruskea lanka on sekin Pirtiltä, luonnonväristä ruskeaa kolmisäikeistä 100% villaa (sekin pitkään haudottua, vielä riittää paidallisen verran). Napit löysin kesällä Tallinnasta. Silmukkamäärät laskin itse, kappaleiden korkeudet ovat kompromissi alkuperäisohjeesta ja sovituksesta. Sitten seuraavan kimppuun.

Muokkaus 19.10: pyynnöstä laitan vähän takin mittoja. En kirjoita ohjetta, mutta ehkä tästä saa vähän osviittaa.

Lanka: Pirtin kehräämön kolmisäikeinen villalanka, puikot 4(?), tiheys 17s/10cm.
Koko: 116/120cm, mitoitettu pitkäselkäiselle viisivuotiaalle kasvunvaroin.
Silmukkamäärän saa omasta neuletiheydestä laskettua yhtälöllä 17=10, x=75 eli 75*17/10= 127,5s (mulla näyttää olevan 130s).

Ympärysmitta ilman nappilistaa: 75cm, nappilista 5cm. Neulottu (pyöröpuikolla) yhtenä tasona kainaloihin saakka 35cm korkeaksi. Hihojen korkeus 37cm ennen raglankavennuksia, hihan ympärys ranteessa 21cm, kainalossa 31cm. Tarvittavat lisäykset laskettu etukappaleen perusteella (parin, kolmen sentin välein molemmissa reunoissa). Hihoista on päätelty raglanyläosaa varten molemmista reunoista neljä silmukkaa, samoin vartalokappaleesta hihan kohdalta neljä silmukkaa sivusauman paikan molemmin puolin (siis yhteensä kahdeksan silmukkaa per hihan paikka). Hihan paikan saa määriteltyä vartalokappaleeseen, kun taittaa kappaleet siten, että jättää edessä nappilistaa varten viisi senttiä (tai minkä levyisen nappilistan nyt kukakin tahtoo) "tyhjää" ja katsoo, mihin kohtaan taite asettuu. (Kavennukset ovat tarpeen, koska vain siten kainaloon saadaan sen kokoinen reikä, että kaikki kappaleet saadaan poimittua samalle pyöröpuikolle). Kaikki kappaleet poimitaan yhdelle pyöröpuikolle, hihat kainaloreikien kohdalle. Tässä kohtaa pitää olla tarkkana, että ainaoikein neule jatkuu samanlaisena kaikissa kappaleissa, ts. että niissä on lopetettu neulominen samaan reunaan. Raglankavennukset olen tässä takissa tehnyt neulomalla kaksi oikein yhteen kappaleiden vaihtumiskohdassa sekä vartalo-osan että hihan puolella joka kerroksella toiseen suuntaan mentäessä. (Ilmeisesti siis virallisen terminologian mukaan joka toisella kerroksella..) Joka kerta toiseen suuntaan mentäessä tulee siis yhteensä kahdeksan kavennusta. Takin korkeus edessä kainalosta hupun alkamiskohtaan on 14cm, kaulan ympärysmitta ilman nappilistaa (eli se mitta, joka puikoilla on ennen hupun aloittamista) on 41cm. Huppua varten lisäsin silmukoita Kässänopen painajaisen ohjeen mukaan, en muista, paljonko. Ehkä 10-15s?  Hupun korkeus on 31cm, lopuksi olen silmukoinut hupun päälaelta kiinni. Sivusta ja hupun reunasta poimitaan silmukoita sen verran kuin tulee ja sovitetaan pyöröpuikot sen mukaan, että tiheys sopii takkiin (eikä tule liian kireä tai liian löysä). Tässä kohtaa mulla yleensä jää takki kesken pitkäksi aikaa, kun metsästän sopivia nappeja... Puoleenväliin nappilistaa napinreiät sen mukaan, minkälaiset napit on takkiin löytynyt. Päätellään ja ihastellaan.