maanantai 30. tammikuuta 2012

JÄMÄLANKAHAALARI KAVEREINEEN





Neuloin haalarin osat valmiiksi jo Sukkahukan vauva-aikoihin, mutta lankojen päättelyssä oli niin suuri urakka, että se jäi kesken. Paljasjalkaista odottaessani siirsin sen laatikkoon, jonka päällä luki "ikuisuusprojektit". Villahousun täytettyä vuoden, muistin keskeneräisen tekeleen. Hiuksia raastaen päättelin ja päättelin ja päättelin lankoja ja itkin päättymätöntä urakkaa, kunnes ihana nettituttu muistutti, että langathan voi päätellä ompelukoneen siksakilla. Hihanpaikathan tässä haalarissa jo olikin siksakattu ja leikattu auki, joten samalla systeemillä sitten päättelin loputkin miljoona lankaa. Mummu kääntyköön haudassaan, mutta sainpas valmiiksi! Langat ovat kaikenlaisia villalanganjämiä: omia, perittyjä ja kirpparilta haalittuja. 

Melkein jo meinasi mennä hermot talven antaessa odottaa itseään. Ajattelin jo, että haalari -kirpparilta hamstrattuine huopikkaineen- jää lopulta kokonaan käyttämättä kun ei ole tarpeeksi kylmä. Taisin olla hamsterointeineni myös osasyyllinen talven viivästymiseen. Vaan tulihan se talvikin sieltä lopulta onneksi ja villat pääsivät käyttöön. 




Ehkä voisin harkita vihdoin uskaltautumista applikoimaankin, kun olen näemmä näin hienon sydämen jo ala-asteella saanut aikaiseksi. Sydän sijaitsee ompelemani luistinkassin kyljessä.



Poikien mummu ja pappakin saivat joulupukilta lämmikettä jaloilleen. Steppiä ja Regiaa.

lauantai 14. tammikuuta 2012

ROSKAVIHKO












Olen ihastellut Unilaulun ja Minttumaan kierrätysvihkoja. Nuukana ihmisenä en raaskinut ostaa valmiita vihkoja enkä Bind-It- laitetta. Sen sijaan löysin Presentosta kierrenipsukat, joiden avulla sain itse tehtyä vihon. Muistivihko on tehty laminoiduista suklaalevyn kuorista ja sivut vanhoista kirjekuorista, jotka hamsteriäitini oli arkistoinut jemmaan. Usein muistivihot ovat niin hienoja, ettei niitä raaski käyttää. Tähän vihkoon voi askarrella uudet sivut, kun vanhat on käytetty, joten sitä voi käyttää vaikka kauppalistojen kirjoittamiseen. Lahjapaperin sijaan käärin vihon kankaiseen, muovikassin kaavalla ommeltuun kauppakassiin.

tiistai 10. tammikuuta 2012

KAHVIPUSSIEN UUSI ELÄMÄ




Olen pakannut pikkulahjoja kahvipusseihin jo muutamana jouluna, enkä vieläkään ole kyllästynyt ideaan. Kahvipusseista ompelin myös ritariliiviin panssarinsuomut. Ostetut joulukukat korvasin tänä vuonna lasten kera täytetyillä lasipurkeilla, joissa oli sammalta, jäkälää, piparimuotti ja koristenauha.

lauantai 7. tammikuuta 2012

SIENISATOA





Syksyllä askartelimme Paljasjalkaisen kanssa sienipelejä. Pappa sai isänpäivälahjaksi yhden ja muutama meni kavereille joulumuistamisiksi. Tavalliset sienet piirsin vanhoille kirjekuorille ja Paljasjalkainen maalasi ne vesiväreillä. Kärpässienet hän piirsi ja maalasi ihan itse. Maalaamisen jälkeen otin sienistä värikopiot, jolloin pelejä sai tehtyä samalla vaivalla monta. Hyvä ystäväni laminointikone pääsi myös hommiin. Sienipeliä pelataan yleensä niin, että yksi leikkijöistä piilottaa hiiren sienen alle ja se, joka hiiren löytää, häviää pelin. Me olemme leikkineet leikkiä siten, että hiiren löytäjä voittaa, koska lapsen on mukavampi odottaa voittoa kuin pelätä häviötä. 








Keräsimme tänä syksynä monta kymmentä litraa suppilovahveroita. Suurin osa kuivautui mummun kuivurissa, mutta osa kävi myös kiertoilmauunissa ilman lämpöä. Purkkeja vietiin puistotädeille ja opettajalle joulumuistamiseksi sekä joulukukkasena kyläpaikkoihin. Piirustukset on piirretty vanhasta kirjasta ommellun lahjapaperin ylijäämäpaloille.

torstai 5. tammikuuta 2012

ROSKAPUSSUKAT




























Tein kolmelle kaverille pukinkonttiin karkkiroskista pikkuiset kukkarot ja sujautin kaikkiin sisälle hyväntuoksuiset huulirasvat. Hassu sattuma, että kirppikseltä joskus aikoinaan ostamani pienet vetoketjut sopivat karkkipussien mittaan kuin nakutetut. Inspiraation sain täältä. Vissiin näitä on aiemminkin jo muut tehneet? M&M-pussin piti valmistua jo kaverin synttäreille, mutta kristallimuovia en silloin onnistunut löytämään (luottokaupastani Jätti Rätistä sittemmin löysin). Kyseisen kaverin nimi alkaa M:llä ja miehensä nimi myös.

Nämä roska-askartelut ovat siitä hankalia, että nykyisin karkkikaupasta ei voi ostaa vain sitä, mistä tykkää, vaan on yritettävä löytää sopiva kompromissi hienon pussin ja hyvän maun suhteen. Ja on sekin vähän hankalaa, että nykyään ei voi edes roskia heittää menemään...

tiistai 3. tammikuuta 2012

LEIKKIRUOKANÄYTTELY


Kuva: Jenni S.


Raision kaupunginkirjastossa on Jenni S:n ja minun yhdessä kokoama leikkiruokanäyttely, tervetuloa hakemaan ideoita! Jennille kiitos näyttelyn järjestämisestä sekä ruokien esillelaitosta! Jennin blogissa on lisää kuvia niille, jotka eivät pääse paikalle.

maanantai 2. tammikuuta 2012

SIVELLINKÄÄRÖ





Villahousun kummitäti pääsi syksyllä opiskelemaan taidekouluun. Puikkopusseista sain inspiraation ommella hänelle pukinkonttiin siveltimien kuljetusta varten käärittävän suojuksen. Kankaat (kerni ja sisustuskangas) sekä sulkemisnauha ovat JättiRätistä, maatuskanauha Tallinnasta.

SULATETUT VAHALIIDUT








Törmäsin joskus ohjeeseen vanhojen vahaliidunpätkien sulatuksesta. Teimme lasten kanssa kotoa löytyvistä pätkistä yhden satsin, mutta liidut loppuivat pahasti kesken. Kun syksyllä sain kilotolkulla väriliidun pätkiä, pääsin jatkamaan puuhaa. Pätkimme Paljasjalkaisen kanssa liituja, poistimme paperit ja lajittelimme suurinpiirtein väreittäin. Laitoimme liituja läjäpäin vanhoihin kirppikseltä ostettuihin auto- ja nallemuotteihin ja sulatin ne uunissa. Ohjeen mukaan sulatuslämpö on 200 astetta ja sitä korkeammassa lämmössä liitujen sanotaan päästävän hajua. Enpä sitten hoksannut, että ohjeen "aste" oli F eikä C, joten haju ylsi taloltamme kadulle saakka ja vieläkin uuni haisee pesusta huolimatta aina kun siellä jotain paistaa. Liitujen ja innostuksen riittävyydestä huolimatta taidan jättää seuraavan kokeilun kesään ja energiataloudellisempiin tuuletusmahdollisuuksiin. Suomessa oikea sulatuslämpö lienee jotakuinkin 125-140 C luokkaa.

Vahaliidut menivät pukinkonttiin kahdelle pienelle piirtäjälle. Ompelin niiden säilytystä varten vetoketjupussukat kernistä. Musta kerni on tuliainen Tukholmasta, tarkoin säästelty aarre. Punainen kerni on Jyskistä ja sisäpuolen valkoinen kerni JättiRätistä. Vetoketjut jemmasta. Kuvausalustana autoilla on vanhasta kirjasta ompelemaani lahjapaperia.