maanantai 9. huhtikuuta 2012

KUMMIAISPEITTO 2

Tehtyäni ensimmäisen peittoni kummilapselle, päätin tehdä siitä perinteen. Tällä kertaa ompelin peiton tilkuista. Kaikki tilkut ovat ihan oikeita jämäpaloja, suurin osa kassiompeluksista ylitse jääneitä kankaita. Takapuolen kangas on vaaleansinipallollista minkeevelouria, kauan sitten Eurokankaasta pelastettua. Pehmusteena ja lämmikkeenä peitossa on vanha fleecepeitto. Taakse applikoin lapsen nimen. Laiskuuttani ompelin peiton oikeat puolet vastakkain, käänsin kääntöaukosta, ompelin aukon kiinni käsin ja tikkasin reunasta sekä keskiosan ruutujen välistä. Ompelin myös tilkuista majakkaheijastimen, jonka voi ripustaa vaunuihin, mutta unohdin ottaa siitä kuvan.









 Tässä näkyy vielä ompeluprosessia. Sain idean tilkkujen ompeluun lapsiperhearjen mahdollistamassa aikataulussa pätkittäin: asettelin leikatut tilkut vuorikankaan päälle (tässä vaiheessa kangasta oli vielä tuplasti), käänsin kankaan tilkkujen päälle ja rullasin koko komeuden kasaan aina kun työ piti keskeyttää. Näin ompelu onnistui päiväunien aikaan aina tunti kerrallaan.


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis- ja niin rauhalliset sävyt! Onnekas kummilapsi sinulla.

Terkkuja, T

unisukka kirjoitti...

Kiitos T! Peiton värit on pyritty sovittamaan perheen kauniin kodin sisustukseen. Terkut myös teille!

Hanna kirjoitti...

Kaunis peitto!

Ja sama ompelumasiina kuin minulla! :)

unisukka kirjoitti...

Kiitos Hanna! Hyvä masiinavalinta sulla :)

Minna kirjoitti...

Kaunis peitto, olis ollu kiva nähdä myös heijastin...muuten ne (aiemmin nähdyt) keltaiset huopatipuset on ihania! Yritin kommentoida niihin mutta en vaan saanu selvää siitä salasanan vahvistuksesta.

unisukka kirjoitti...

Kiitos Minna, koitan muistaa kuvata heijastimen joskus kyläreissulla. Yritin ottaa sanavahvistuksen kokonaan pois, onnistuikohan?