Tehtyäni ensimmäisen peittoni kummilapselle, päätin tehdä siitä perinteen. Tällä kertaa ompelin peiton tilkuista. Kaikki tilkut ovat ihan oikeita jämäpaloja, suurin osa kassiompeluksista ylitse jääneitä kankaita. Takapuolen kangas on vaaleansinipallollista minkeevelouria, kauan sitten Eurokankaasta pelastettua. Pehmusteena ja lämmikkeenä peitossa on vanha fleecepeitto. Taakse applikoin lapsen nimen. Laiskuuttani ompelin peiton oikeat puolet vastakkain, käänsin kääntöaukosta, ompelin aukon kiinni käsin ja tikkasin reunasta sekä keskiosan ruutujen välistä. Ompelin myös tilkuista majakkaheijastimen, jonka voi ripustaa vaunuihin, mutta unohdin ottaa siitä kuvan.
6 kommenttia:
Kaunis- ja niin rauhalliset sävyt! Onnekas kummilapsi sinulla.
Terkkuja, T
Kiitos T! Peiton värit on pyritty sovittamaan perheen kauniin kodin sisustukseen. Terkut myös teille!
Kaunis peitto!
Ja sama ompelumasiina kuin minulla! :)
Kiitos Hanna! Hyvä masiinavalinta sulla :)
Kaunis peitto, olis ollu kiva nähdä myös heijastin...muuten ne (aiemmin nähdyt) keltaiset huopatipuset on ihania! Yritin kommentoida niihin mutta en vaan saanu selvää siitä salasanan vahvistuksesta.
Kiitos Minna, koitan muistaa kuvata heijastimen joskus kyläreissulla. Yritin ottaa sanavahvistuksen kokonaan pois, onnistuikohan?
Lähetä kommentti