KEVÄTTÖITÄ

Ompelin pitkät pätkät viirinauhaa, joka jäi vaiheeseen. Sen sijaan ompelin viirinauhan jämistä kevätlintuja. Kankaat ovat kirppikseltä löytyneestä muovikassillisesta retrokankaita. Siivissä mummun yöpaitaa, hamsteritädin tilkkuja ja vaippaompeluksista jäänyttä velouria. Helmet Biltemasta ja silmien napit kirppikseltä löytyneestä isosta kurkkupurkillisesta vanhoja nappeja.

Traktoritkin ovat valmiina kevätkylvöihin. Kangas Lasten Metsolasta, hamstrasin sitä oikein urakalla viime syksynä, kun kuvittelin ompelevani Villahousulle siitä haalarin. Vetoketjukammoni on toistaiseksi estänyt haalarin ompelun, mutta peruspaita sentään syntyi.

PS. Tiedoksi itselleni, joka tulen katsomaan vanhoja kuvia joskus tulevaisuudessa: traktoripaitaa ja peikkohousuja ei käytetty julkisilla paikoilla yhdistelmänä.

RAITAVAIPPA

Kiinteäimuinen sisätäyttövaippa, leikattu joskus Paljasjalkaisen vaippa-aikoihin. Kankaat: Eurokankaan ruskeavalkoinen raitavelour (jämiä Paljasjalkaisen paidasta), sisäpinnalla turkoosi Jättirättivelour (Sukkahukan housunjämistä). Turkoosit nepit ja lisänepit Cuddletyyliin. Kaava lienee Cuddle tai M-koon Mummu. Etupuolen kuvaa ei ollut saatavilla, koska Villahousu on ajatustakin nopeampi vatsalleenkääntyjä.

VAUNUT

Paljasjalkainen käy leikkipuistossa, jossa on näin ihanat vaunut lapsilla ulkokäytössä.

PALJON ILOA HELMISTÄ

Puoli purkillista Bilteman helmiä muuttui kivoiksi koruiksi Paljasjalkaiselle ja minulle. Samalla ostosreissulla löysin ihanan lelun Villahousulle kirppikseltä 20 sentillä. Ai niin, unohtui. Paidan kangas JNY-ltä, housujen velour Jofotexiltä. Omat peruskaavat 100cm. Jofotexin 60cm oli lyhyempi kuin Triteksin 50cm, josta samalla kaavalla tuli reilut housut.

SINISUKAT

Neuloin sukat yhteistyökumppanilleni kiitokseksi yhdessä kulkemastamme matkasta.

Silmukoita 64, lanka JättiRätistä muinoin hamstrattua ohutta ja kuulemma kestävää, puikot ohuimmat mitä talosta löytyy, aikaa 2 viikkoa. Varressa resori, kantapäässä vahvistukset. Koko tähdätty neljäänkymppiin. Kuvausalustana vanha vauvanpeitto Hamsteritädin varastoista meille kulkeutuneena.

JUNAPAITA

Koneen kosahtamisen myötä kaikki valokuvat ovat ties missä, mutta onneksi ne sentään saatiin suurimmaksi osaksi pelastettua. Villahousun ensimmäisen puolen vuoden kuvien menetys olisi ollut tuskaista. Omien käsityökansioideni uudelleen muodostaminen ja järjestelykin on kamalaa, mutta yritän.

Ensimmäinen vastaan tullut kuva: Paljasjalkainen katselee nuohoojan työskentelyä Jofotexin junakankaasta ommellussa paidassa. Koko noin satasenttinen, hihansuista käännetty pitkästi sisälle kääntövaran mahdollistamiseksi. Vajaan vuoden käytöllä kangas on haalistunut ja nyppyinen, muotonsa se on pitänyt kyllä hyvin. Kelpo arkipaita siis edelleen. Housut kirppisaamutakista.

ARVONNAN TULOS

Pahoittelen arvonnan viivästymistä! Tietokoneestamme hajosi kiintolevy ja korjauksen ajan olin satunnaisten kyläilynettailujen varassa. Tänään sitten sain koneen kotiin ja pääsin suorittamaan arvontaa. Laskin arpojen määrän (110 kpl), pyysin Sukkahukkaa ja Isohukkaa sanomaan kolme lukua tuolta väliltä, kirjoitin ne lapuille, levitin laput lattialle satunnaisessa järjestyksessä numerot lattiaa vasten ja odotin, minkä lapun Villahousu poimii. Lapussa luki numero 3, joka oli ensimmäinen kommentoija kolmella arvallaan. Tällä kertaa siis kannatti nähdä vaivaa ja hankkia ne kolme arpaa, LEPÄÄVÄ ESTEETIKKO. Värikkäät herkut odottavat nauttijaansa :)

Koska olen osallistunut myös viiden itsetehdyn tuotteen haasteeseen ja luvannut toimittaa Liljankukalle sekä Titalle jotain itsetehtyä ja he ilmaisivat kiinnostuksensa terveellisiin herkkuihin, lähetän heille niistä valikoituja paloja.

ONNEA voittajalle ja kiitokset kaikille osallistuneille! Herkkuja, kasseja ja rättejä tulee myyntiin myyjäisiin tässä vuoden mittaan. Kivoista myyjäisistä Varsinais-Suomen alueella saa mielellään vinkata.

Alienvaippa

Mikähän siinä on, että vaikka lähipiiriin syntyvistä vauvoista kuulee tarpeeksi ajoissa ommellakseen tuliaisia, niiden ompelu jää silti viimeiseen hetkeen? Tämänkin vaipan saaja oli jo kuukauden ikäinen, eli aikaa viimehetken ompeluunkin oli ollut runsaasti. Osansa viivyttelyllä oli toisaalta kenties Villahousun vaippojen ompelun tuottama pakkopullaolo, sillä sekin vaippakasa kyllä leikkautui jo heti plussatestin jälkeen, mutta koko läjän ompelin silti kaksi viikkoa ennen synnytystä hiki päässä ja tympäännyin totaalisesti siihen puuhaan. Viimetippaisuuden syynä saattoi tämän vaipan kohdalla olla myös se, että sen käyttäjän äiti on tunnettu rakkaudestaan valkoiseen ja yksiväriseen, mutta koska vaippaa ei minusta kannata tehdä valkoisena ja itse olen huono tekemään yksivärisiä, jouduin taistelemaan itseni kanssa kuosikangasvaihtoehdoista. Nämä velourit olivat kangaskasani vaippakokoisista rääppeistä lähimpänä valkoista ja yksiväristä.

Viimetippaisuuden takia jouduin tarroittamaan vaipan, vaikka yleensä käytän neppejä. Monesti lainaamani neppipressi oli kuitenkin vaihteeksi omistajallaan (kiitos, Sari lainoista!) enkä ehtinyt kaverillakaan käväisemään. Kuvittelin tarravarastoni todellista suuremmaksi, mutta eihän siellä tietenkään pehmeää valkoista tarraa ollut. Mustaan oli siis tyytyminen. Tarrat asettelin Cuddletyyliin hiukan V-mallisesti, etutarrojen välissä on pieni aukko etukuminauhan toimivuuden takia.

Ruskea velour on ylijäämäpala Sukkahukan muinaisista housuista, kangas Jätti Rätistä. Sininen velour on kirppikseltä löytyneestä aamutakista. Kiinteänä imuna on muistaakseni kolme kerrosta Sukkahukan vanhaa collegehousua ja sisällä olevassa läpässä velourpäällisten välissä on vanhaa pellavaverhoa kirppikseltä ja mummuni vanhaa pellavapyyhettä. Takana on täyttöaukko lisäimua varten.

Ompelurauhan takasi Paljasjalkaisen sillä aikaa omatoimisesti askartelema onnittelukortti. Ensin siitä piti tulla vaippa. Sitten siitä tuli sarvikuono ja lopulta sukellusvene. Materiaaleina valmis pahvikortti, ylijäämätapettia Paljasjalkaisen huoneesta, akvarelliliidut siveltimellä levitettynä ja liimaa.

Villahousun ensimmäiset villahousut kauppasin samaan kotiin. Ruskeista luopuminen oli vaikeaa, sillä neuloin niitä synnytyslaitoksella supistusten kera ja ne olivat siksi niin rakkaat. Toisaalta kaikkea ei kannata säilöä, eikä käyttökelpoisia villahousuja varsinkaan. Kenties anon ne takaisin muistoksi, jahka ovat käyttöikänsä päässä. Pirtin Kehräämön hahtuvaa yksisäikeisenä, alle kakkosen puikot, silmukoita 97, kantapäävahvistetut haaraosat.

Vihreä Villatakki

Sukkahukka ei enää huoli päälleen äidin ompelutekeleitä, mutta neuleet kelpaavat sentään vielä. Törmätessäni tähän lankaan Pirtin kehräämöllä vuotuisella kesäreissulla vuonna 2009 tiesin heti, että tästä on tuleva lempivillatakki Sukkahukalle. Lanka on liukuvärjättyä erikoiserää, 100% ehtaa pässinpökkimää.

Peitto ja pöksyt

Neuloin tilkkuja kulkiessani opiskeluaikana junalla neljä tuntia viikossa. Junat olivat jo silloin aina myöhässä, joten aikaakin junassa istumiseen kului yleensä enemmän. Palkitsin itseäni myös ahkerasta opiskelusta sallimalla itselleni neulontahetken iltaisin. Tilkkujen teko on aloitettu vuonna 1998 ja peitoksi asti ne yhdistyivät vuonna 2003 Sukkahukan synnyttyä. Tilkkuja on edelleen yhdistämättä kolme kertaa tämän peiton kokoinen määrä. Tätä voisi ehkä kutsua jo ikuisuusprojektiksi.

Peiton päällä on Villahousu uusissa villahousuissaan. Lankana JättiRätistä ostettua venäjänkielistä merinolankaa, hyvin toimii vaippakäytössä.

Murukarhu

Olen muistaakseni hehkuttanut tätä Rosa Matildan Muru-neulosta ennenkin, mutta teen sen taas. On ehdottomasti parasta löytämääni kangasta ikinä. Tämä peruspaita taistelee Paljasjalkaisen lempipaidan arvonimestä viidakkopaidan kanssa. Housut: ruskeat velourpöksyt omalla kaavalla kirppikseltä löytyneestä aamutakista.