KUKKAMEKKO JA TYKÖTARPEET

Leikkasin kaavakokeilua varten wind-tunikan kankaasta, jonka aikoja sitten lienen Jätti-Rätistä hankkinut, mutta joka ei puhutellut minua enää pätkääkään. Tarkoitukseni oli tehdä kaverin kokemuksista oppineena heti pienempi pääntie, mutta erehdyksessä olin piirtänyt kaavamuutoksen vain etukappaleeseen, joten suunnitelma kariutui heti olkasaumat kohdistettuani ja todettuani ne kolme senttiä eri pituisiksi. Oli siis toteutettava pääntie alkuperäisen kaavan mukaisena. Tunikan leikkasin toki sulovileeninä niin pitkänä kuin kankaasta sattui tulemaan, joten siitä tulikin sitten mekko. Mekosta oli tulla yöpaita heti kättelyssä, kun se alkoi näyttää kovin tylsältä. Sitten aloin pohtimaan, kuinka saisin siitä enemmän oman näköisen ja kyselin kavereiltakin apuja. Ideoita satelikin (kiitos niistä!), mutta lopulta päädyin varastojani inventoituani ratkaisemaan tylsyyspulman lempiväriselläni ruskealla siksaknauhalla ja palleronauhalla. Sattumoisin yhtä aikaa valmistunut vakosamettikassi ja syksyllä tekemäni lempihuivi sopivatkin mekon kanssa yhteen, hauskaa. Mekostakin tykkään, joten lopputulos oli yllättäen parempi kuin alkuperäisodotus. 

Kassi on ompelulankoja lukuunottamatta kokonaan kierrätysmateriaaleista tehty. Päällikangas on serkkuni vanhoista samettihousuista. Pitsi on Kotikolon Emmin ylijäämäpoistoja. Kassin vuorikankaina on kahdet vanhat farkut: yläosassa polvista puhki kontattujen lappufarkkujen ehjät peppuosat ja alaosassa kaverini vanhan  pepusta puhki istutun farkkumekon vyötäröosa. Laukkuun sain siis hyvin sisätaskuja farkuista. Vetoketju on ratkottu aamutakista, josta on tehty mm. alimmassa kuvassa näkyvät velourhousut. Kassista yritin tehdä käsilaukkukokoa, mutta epäonnistuin. Hyvä niin, sillä olen jo kesästä asti suunnitellut tekeväni akuuttiin tarpeeseen ison reissukassin, mutta en ole saanut aikaiseksi piirtää kaavaa. Nyt siis sain vahingossa mieluisen mekon ja vahingossa tarpeellisen kassin ja molemmat sopivat vahingossa yhteen toistensa kanssa. Aika hyvin, eikö?