Huivit naftaliinista

Kaivoin blogiarkistointia varten vanhoja huivejani laatikon uumenista. Huivit ovat aikajärjestyksessä vasemmalta oikealle. Värimaailmani näyttää säilyneen samoissa sävyissä vuosien mittaan.

Palmikkohuivi on vuodelta 1996, seiskaveikkaa laadun aikakaudelta. Pörröhuivi on kudottu Brion lastenkangaspuissa, loimena käsinvärjättyä Pirtin kehräämön villalankaa, kuteena joku muinainen Novitan pörrölanka. Karstattu koiran harjalla. Sininen huivi on kudottu samaan loimeen, mutta loimen lisäksi myös kuteena on samaa Pirtin kehräämön villalankaa. Tätäkin on hiukan karstattu pörröiseksi.

Raitahuivi on neulottu Louhisaaren lampaiden mielettömän upeasti käsinvärjätystä 100% villalangasta (parasta lankaa ikinä!), raitavärinä Maijaa. Ajalta ennen liukuvärjättyjä tavislankoja.

Harmaa pampulahuivi on jotain tunnistamatonta villaista kirppislankaa, toisessa päässä reikä huivin läpipujotusta varten. Pelästyin huiveja laatikosta nostellessani, että mikä ahmattikoi on vieraillut huivissa, ennen kuin muistin, että reikä on siinä tarkoituksella. Ruskea huivi on helmineuletta, Pirtin luonnonmustaa villalankaa. Beige huivi on Ziinan Kevät-huivi kirppikseltä löytyneestä norjalaisesta villalangasta. Valmistuttuaan v.2006 se syrjäytti muut huivit ja on sittemmin käytetty reikäiseksi.

Sininen huivi on v.2009 Sanna-joulupukin tuomasta, käsinvärjätyn näköisestä villalangasta. Ohjeena Roosa-huivi.

Arpajaisiin ehtii vielä :)

vauvaonnittelut

Kunnon hamsterin tunnistaa siitä, että hän ei heitä mitään pois. Vauvaonnittelukortti ja näperrysrätti syntyivät lähes kokonaan jätepaloista. Kortissa on pääasiassa PUL-tilkkuja, näperrysrätissä vaippaompeluista jääneitä velour- ja joustofroteetilkkuja. Näperrysnauhoina kierrätettyjä kengännauhoja, mummun vanhoja kanttinauhoja, mainosavainnauhasta saksittuja paloja ja jokunen uusi nauhanpätkä.

Arpajaiset edelleen voimassa :)

Mamman huivi

Isohukan mamma on ollut innokas käsityöntekijä, mutta ei enää pysty tekemään itse käsitöitä. Sain häneltä taannoin ison kasan ihanaa villalankaa. Tein hänelle tuosta langasta jo yhden huivin, mutta unohdin tehneeni, joten tein hänelle vielä uuden 90-vuotislahjaksi. Ehkä huiveja ei kuitenkaan voi olla liikaa..

Tästä lähdettiin: huivi mytyssä ennen silitystä (minä en neuleita pingoittele, silitys ajaa huiveissa aivan saman asian)

..ja tällainen siitä sitten tuli:

Neulottu Baktus-huivin ohjeella päästäsävelletyin pitsireunuksin.

PS. muistakaa osallistua arpajaisiin!

ARPAJAISIA

Lupasin arpoa jotain itse tehtyä, kun 1000 kävijän raja menee rikki. Tänään se sitten poksahti. Valitse suosikkisi ja voit voittaa sen omaksesi kommentoimalla tähän postaukseen. Arvon yhden henkilön, joka voittaa toivomansa setin. Lisäarvan saa linkittämällä tiedon arpajaisista omaan blogiin ja lukijat vielä yhden arvan. Kerro kommentissasi, minkä alla olevista palkinnoista haluat ja monellako arvalla osallistut. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 13.3.

HUOM: koneen tilttauksen vuoksi arvonta suoritetaan koneen selvittyä käyttökuntoon. Siihen saakka saa osallistua. En täten pysty julkaisemaan kommenttejakaan siihen mennessä, mutta julkaisen nekin sitten ennen arvontaa.

Värikkäät herkut


Terveelliset herkut (lähetän muffinssin ilman täytteitä)


Puuvilla-pellavarätti ja muovikassin kaavalla tehty kauppakassi (kankaassa lieviä värivirheitä)

Onnea arvontaan!

Myös Unikuu arpoo ihanuuksia :) ja PikkuJekku myös

norosukat

Ostin taannoin käsityömessuilta unelmaihanaa ja pitkäänkuolattua Noron sukkalankaa. Harkitsin ostosta tarkkaan, sillä lanka oli kallista, mutta sorruin kuitenkin. Neulominen kesti ikuisuuden, mutta lopputulosta kannatti odottaa ja rakastuin sukkiini heti. Jämistä tein Roosa-huivin (helppo, suosittelen!)

Neuloessa jo kummastelin langan ohuutta, mutta arvelin sukkalangaksi nimetyn langan kestävän. Kestihän se kyllä - kuukauden. Vain Lanett on hajonnut sukkakäytössä nopeammin.

Muffinssihurahdus

Leikkiruuat ovat meillä olleet lasten suosituimpia leluja jo pari vuotta. Niillä leikkivät tytöt ja pojat, 1 - 8-vuotiaat. Potentiaalisia tulevia synttäreitä ennakoiden tein läjän muffinsseja: virkkasin, neuloin, ompelin ja yhdistelin eri tekniikoita. Olen huono tekemään vain yhtä, joten niitä tulikin sitten aika monta. Pari on tainnut jo leikkiinkin eksyä.

Erilaiset materiaalinjämät ovat leikkiruoka-askartelijan aarreaitta. Näissä on sekalaisia kirppislankoja ja kangasjämiä: villaa, puuvillaa, mohairia ja tekokuituja. Napit ovat kirppislöytöjä, helmet Hamsteritätini pelastamasta, sadoin helmin kirjaillusta rikkinäisestä paidasta. Ruokien täytteenä on saumurisilppua.
Muoks. Huhhuh, kävijöitä on ollut 700 viikossa. Arvon jotain itse tehtyä, kun tuhat kävijää tulee täyteen (tai siis laitan sen käyntiin). Siihen asti saa ehdottaa, mitä arvottaisiin :)

Maatilapaita

Maatilapaita on ollut käytössä lähes vuoden. Kangas on hivenen haalistunut, mutta nypyn nyppyä siinä ei ole. Kangas on Jofotexiltä, kaava on jostain muinaisesta Ottobresta muokattu Paljasjalkaisen muodoille sopivaksi. Paljasjalkainen on myös pitkäselkäinen, joten paidan vartalo-osa on 116cm kaavalla, hihat on 98cm kaavalla. Hihaa on jatkettu sitten niin pitkästi kuin kangasta riitti sekä ommeltu hihansuista kaksinkerroin pitkällä käänteellä kasvunvaran mahdollistamiseksi. Helmasta tuli heti valmiiksi hiukan lyhyt, koska huomasin kankaassa reiän vasta leikkauksen jälkeen ja se piti piilottaa helmataitteen alle. Yksi lempipaidoista tämäkin.

Palloja ja oliivia

Olin säilönyt tätä kuvaa "joskusblogattavien kansiossa" jo jonkin aikaa odottamassa muita arkivaatteita, mutta kun ystäväni, kanssahamsterini ja kangaskimppatilaajani Lepäävä Esteetikko bloggasi samasta kankaasta ja samalla lapsitekeemuumipalapeliä-idealla http://oliona.blogspot.com/2011/02/pelastettu.html , niin pakkohan se on tämäkin tänne laittaa.

Peruspaita hupparin kaavalla, jota olen käyttänyt jo kaksi vuotta Paljasjalkaisen paitakaavana aina tarpeen mukaan hihoja ja helmaa pidentämällä. Olisi jo syytä piirtää uusi kaava, ettei joka kerta tarvitsisi mittailla vanhoja vaatteita kangasta leikatessa! Kangas on Mjukatygeriltä, kudottua interlock-neulosta, joka laadultaan ja ihanuustuntumaltaan painii samassa sarjassa Muruneulosten kanssa ja on Murun jälkeen hyvänä kakkosena lempikangasmateriaalieni listalla. Tilasin tätä jo alesta lisääkin omiin ompeluksiini.

Housut ovat omalla, laiskan ompelijan sivusaumattomien housujen kaavalla. Tallinnantuliaisjoustista, joka väriltään meille sopimattomana on odotellut ompelijaansa. Housuissa on violetit resorit ja junamerkki resorin ja kankaan yhtymäsaumassa.

PS. Joku ystävällinen voisi kertoa, kuinka teen vähemmän kökön linkin. Tiedän sen jostain lukeneeni, mutta en nyt löydä.

Tyttöompelus

Kun kolmen pojan äidin lapsi saa kutsun tyttösynttäreille ja lahjatoiveena on pehmolelu, millä todennäköisyydellä lahja tehdään itse innosta hihkuen?

Koiran malli ja idea on kopioitu törkeästi Tallinnasta ostetusta pehmokoirasta. Kukallinen pussilakana on mummuni jäämistöstä, kuono äitini vanhaa rantamekkoa, korvissa kirppispaidasta tehdyn lapsen paidan jämätilkkuja, jaloissa vaippaompeluksista jäänyttä velouria ja hännässä hamsteritätini Miraakkelista pelastamia kukka- ja ruututilkkuja (leikkuujämiä nekin). Silmänä on vanha nappi, kirjottu muliinilangalla. Täytteenä saumurisilppua ja vanua. Sukkahukka sormivirkkasi vielä kirppislangasta koiralle lilan remmin.

Tätä koiraa myös Paljasjalkainen himoitsi niin paljon, että kun tein mekkooni puolipyöreät taskut, hän oli repiä ne irti leikkikoirantarpeessaan.

,

Ystävänpäivätervehdys!

Ikuisuusprojektipaita

Koska matkoilta kuuluu aina ostaa lankaa riippumatta siitä, onko lanka oman väristä tai materiaalista, ostin kilon lankaa Dubrovnikista vuonna 2006. Kiire kun oli, en ehtinyt miettiä ostostani ja mietin vain jälkikäteen, mitäköhän vyötteessä oleva 50% PAC mahtoi tarkoittaa. Arvelin sen jonkinlaiseksi tekokuiduksi, mutta en suonut asialle sen kummempaa ajatusta. Aloin odottaa Paljasjalkaista. Neuloin paitaa kainaloihin asti ja totesin, etten voi tehdä päätöstä tarvittavasta paidanpituudesta ison mahani kanssa. Paljasjalkainen syntyi. Menetin ajattelukykyni enkä siten kyennyt miettimään kainalokavennuksia saati kauluksen kavennuksia. Aika kului. Päähäni välähti, että kenties PAC onkin inhoamaani akryylia, joka nyppyyntyy silmänräpäyksessä. Totesin myös värin kasvoilleni epäsopivaksi. Tekele hautautui laatikon syövereihin. Vuonna 2010 totesin sen vievän liikaa tilaa laatikon pohjalla ja päätin jatkaa sen loppuun. Neuloin kappaleet ja totesin paidan niin tylsäksi, että siihen olisi aivan välttämätöntä keksiä jotain jujua, mutta en keksinyt, mitä. Syksyllä 2010 olin virkannut reunuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin pannulapuista kantoviittaan ja päähäni välähti virkata tähänkin tylsäpaitaan pitsireunat. Villahousun syntymä hiukan hidasti virkkuuta, mutta se valmistui! Käyttöön asti se ei vieläkään ole päässyt tylsän värinsä sekä vauvamakkaroideni vuoksi, mutta kenties jonain päivänä. Mutta eipähän vie enää tilaa lankalaatikossa :)

rätti

Rätti on minusta hauska sana. Siitä tulee mieleen joku ruma ja lötkö tuote. Rätti on mitä parhainta neulottavaa silloin, kun aivoja ei ole käytettävissä, esim. lapsia nukutettaessa, autossa istuessa (pyöröpuikoilla tai bambuisilla ettei tule vahinkoja) tai satuja lukiessa.

Keittiöräteistä suosikkini on puuvillan ja pellavan yhdistelmä. Koska meillä niitä on jo kotitarpeiksi, tämä rätti kirppislangasta valmistui odottelemaan myyjäisiä. Ainaoikeaa 42s., reunassa ketjusilmukoita. Tällä tekniikalla saisi myös kauniin keittiöpyyhkeen käsipyyhkeeksi.

Olen onnellinen kävijämäärästä. Blogi on ollut olemassa vasta vuorokauden ja kävijöitä on jo 222! Kiitos ja kumarrus!

Uneksujat

Itselle surautin tammikuussa uuden lempitunikan lempikaavallani Farbenmixin Imkellä rankkakätisesti muokattuna. Kangas on jälleen Triteksin löytöjä, ostin samaa kuosia neljässä värissä. Kuulin jälkikäteen sen olevan Nanson luomukangasta ja jäin harmittelemaan kun en ostanut enempää... Onneksi ihanatäti asuu vieressä niin tulee ehkä toistekin (tai kolmannesti) poikettua.

Viidakkopaita ja arkihousut

Aikana, jolloin kuvioveloureja ei vielä ollut saatavilla nykyisessä määrin, tämä Ikasyriltä tilattu viidakkovelour oli luksusta. Paita onkin Paljasjalkaisen lempipaita. Viidakkovelour on onneksi niin hyvälaatuista, että sen päätyminen tehokäyttöön ei haittaa lainkaan. Housut ovat Tallinnasta muinoin hamstratusta joustiksesta ajalta juuri ennen Sukkahukan äidinompelemistavaatteistakieltäytymistä.

Ja ei, meillä ei ole julkisesti sallittua konttailla pöydillä. Lapset silti joskus tekevät niin ja tarjoilevat samalla äidille sopivia takaapäinkuvausmahdollisuuksia.

Iisakinkirkkohaalari

Ompelin syksyllä tätä haalaria Villahousulle kuin Iisakin kirkkoa konsanaan. Kangas oli huolella valittua ja paljon rakastettua velouria Saksasta (nykyisin tätä saa Ikasyriltä). Kaavaksi valitsin epäonnekseni jonkun ylileveän Ottobre-kaavan vuosituhannen alusta. Olin piirtänyt kaavan 74-senttisenä, mutta tilaamani puolimetrinen ei jotenkin käsittämättömästi riittänyt, joten jouduin piirtämään pienemmän. Jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin viisasta ommella vauvalle yksivetoketjuista haalaria, jonne lötkö vauva pujotetaan yläkautta, mutta kukapa silloin kahden lapsen äiti nyt olisi sellaista voinut hoksata. Vetoketju oli ensimmäinen ompelemani, samoin vuoritettu vaate. Vuorikangas (JättiRätin halpalaarista) oli kahden edestakaisin liukuvan kankaan ja sisävanun yhdistelmä, joka yhdistettynä venyvään velouriin oli kohtalaisen haastavaa ommeltavaa. Noudatin orjallisesti ompeluohjeita -vaikka maalaisjärkeni sanoi toista- harsin, ompelin ja totesin ommelleeni hihat pussiin. Purin. Kirosin. Harsin ja ompelin uudelleen. Huokailin ja söin suklaata. Isohukka ihmetteli käsityöharrastuksen mukarentouttavuutta. Mutta se valmistui ja pääsi käyttöön ja on ollut jopa sopiva. Ja ihana.

Peikkosia

Hamsteroitsin Triteksin halpamyynnistä välipäivinä peikkojoustista. Kangas ei ollut aivan makuuni, mutta kun halvalla sai... Kankaan kakkoslaatuisuus näkyy lievänä sävyerona, joka ei käytössä haitanne. Päätyivät käyttöön Villahousulle sekä Paljasjalkaiselle.

Talvitunnelmia

Kummisetäni uppotukista tekemä lyhty.

Takapihan risuista pannunalunen ulkokäyttöön.

Taitokeskus Juseliuksessa askartelemani koristesydän olohuoneen ikkunaan. Kanaverkkoa ja pellavarouhetta.

Vaipoista kaikki alkoi

Oikeastaan käsityöurani alkoi neuleilla aikana ennen lukemaan oppimista, mutta varsinainen käsityöntekoräjähdys tapahtui Paljasjalkaisen vaippaompeluksiin hurahtamisen myötä. Sen jälkeen materiaalivarastoni ja käsityötuotteliaisuuteni ovat N-kertaistuneet ja myös taidot ovat kasvaneet sen verran, että olen rohkaistunut ompelemaan myös vaatteita. Tietokoneen syövereissä valokuvat käsitöistä joutuvat hukkaan, joten toivon niiden pysyvän paremmin tallessa blogimuotoisena. Ilahdun kommenteista!

Kuvassa olevat vaipat ovat Villahousulle ommeltuja, juuri pieneksi jääneitä. Syy niiden joutumiseen ensibloggauksen uhriksi on oma vastarannankiiskeyteni trendejä kohtaan. Olen aina kulkenut trendien perässä, joten kun lehdessä on juuri kirjoitettu bloggauksen nykyisestä epätrendikkyydestä, on selkeästi aikani tullut. Mikäpä siis sopisi paremmin myös ensimmäiseksi blogikuvaksi kuin vanhat vaipat?

Vasemmassa rivissä ovat uusista kankaista ommellut vaipat. Parhaiten kuosinsa ovat pitäneet Viidakkovelour ja Jättirätin raitavelour. Myllymuksujen omppujoustis on kulahtanut. Keskirivissä kierrätyspaitoja ja -aamutakkeja. Ylhäällä joustofroteepaita kirppikseltä. Keltainen kissavaippa on oma yläasteaikainen lempipaitani (nolous!!). Ruskeat ovat velouraamutakkeja. Oikeanpuoleisin rivi koostuu vintagefroteista. Ylimpänä mummuni vanha flanellikangas, keskirivissä kissapyyhe, alimpana pääsiäishenkinen flanellityynyliina. Sekä villasukkani :)