Ompelin syksyllä tätä haalaria Villahousulle kuin Iisakin kirkkoa konsanaan. Kangas oli huolella valittua ja paljon rakastettua velouria Saksasta (nykyisin tätä saa Ikasyriltä). Kaavaksi valitsin epäonnekseni jonkun ylileveän Ottobre-kaavan vuosituhannen alusta. Olin piirtänyt kaavan 74-senttisenä, mutta tilaamani puolimetrinen ei jotenkin käsittämättömästi riittänyt, joten jouduin piirtämään pienemmän. Jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin viisasta ommella vauvalle yksivetoketjuista haalaria, jonne lötkö vauva pujotetaan yläkautta, mutta kukapa silloin kahden lapsen äiti nyt olisi sellaista voinut hoksata. Vetoketju oli ensimmäinen ompelemani, samoin vuoritettu vaate. Vuorikangas (JättiRätin halpalaarista) oli kahden edestakaisin liukuvan kankaan ja sisävanun yhdistelmä, joka yhdistettynä venyvään velouriin oli kohtalaisen haastavaa ommeltavaa. Noudatin orjallisesti ompeluohjeita -vaikka maalaisjärkeni sanoi toista- harsin, ompelin ja totesin ommelleeni hihat pussiin. Purin. Kirosin. Harsin ja ompelin uudelleen. Huokailin ja söin suklaata. Isohukka ihmetteli käsityöharrastuksen mukarentouttavuutta. Mutta se valmistui ja pääsi käyttöön ja on ollut jopa sopiva. Ja ihana. 
8 kommenttia:
Voi mikä ihanuus! Sinnikyys kannatti, ehdottomasti!
Tuntuupa huimalta saada kommentteja heti ekana bloggauspäivänä! Kiitos :)
Tää haalari todellakin on ihana! Kyllä sen eteen kannatti nähdä vaivaa! Onnea tuoreelle blogille :)
Kiitos myös Liljankukalle kommentista ja kangaskimppaseurasta! Haalari olisi valmistunut puolet nopeammin käsin ommellen, mutta halusin osata sen myös koneella. Tässä nähdään, että olisi kannattanut ensin tehdä se kuuluisa harjoitusversio ensin ;)
Ihanaa,että vihdoin teit blogin =)
Tää haalari on kyllä tosi ihana!
Kiitokset Sari mieltä lämmittävistä sanoistasi! Tuntuu kyllä ihanalta tulla näin runsaasti tervetulotoivotetuksi blogistaniaan.
Oi <3
Mulla tuo kangas edelleen marinoituu banaanilaatikoissa muiden kankaiden seurassa muuton jälkeen.. En edes tiedä mitä siitä suunnittelin mutta nyt siitä taitaa tulla ainakin vaippa, kolme sisätaskua SKL-kaavoilla valmiina M-kokoisena ja hyvin toimii:)
Aika koukuttavaa, vauva vaan roikkuu niin sinnikkäästi tississä koko ajan että ompelu hankalaa;)
Ai niin, tervetuloa blogistiksi joukkoomme!
Kiitos, Emilia! Sanoinhan, että koukutut varmasti! Kankaiden maksimikäytön halu ruoskii minut tekemään kankaista ensin vaatteita, sitten vasta vaippoja. Vaipan kun useimmiten saa leikattua vaateompelutilkuista. Tai sitten kankaat marinoituvat vielä tehokkaammin, jos vaatekaavaa ei ole käsillä eikä kankaasta siten voi leikata mitään. Huisia, että meidän Villahousu käyttää vasta S-koon vaippoja vaikka teillä on nuorempi pikkukaveri. No, voin sitten ostaa teiltä liian pienet vaipat pois :)
Lähetä kommentti